maanantai 29. kesäkuuta 2015

Tove Jansson: Kesäkirja

Luettu teos: Kesäkirja
Kirjailija: Tove Jansson
Ruotsinkielinen alkuteos: Sommarboken
Suomentaja: Kristiina Kivivuori
Kustantaja: WSOY
Ilmestymisvuosi: 1972
Sivumäärä: 143

Kirja kertoo kolmesta ihmisestä, jotka viettävät kesää Suomenlahden saarella: Sophia-lapsesta, hänen isästään ja isoäidistään. Ennen muuta se on kertomus hyvin vanhan naisen ja hyvin pienen tytön välisestä ystävyydestä. He elävät intensiivisen lähellä toisiaan, heitä ympäröi se unelma kesästä, joka tunnetaan vain täällä pohjolassa, unelma jota on niin vaikea vangita, että se pysyy aina voimakkaana. (Takakansi)

Mikä ihastuttava palanen kesää! Kallioita, tuulia, merta, välillä myrskyää, välillä paistaa aurinko. Suolan tuoksu tuntuu nenässä. Tätä ennen olen tutustunut vain Janssonin Muumeihin, odottanut sopivaa hetkeä tarttua muihinkin teoksiin.

Kesäkirja koostuu novellimaisista luvuista, joita yhdistää kesäsaari sekä Sophia, isoäiti ja isä, eli perhe. (Olen aina pitänyt Janssonin tavasta käyttää tuota sanaa, eikä tämä kirja ole poikkeus) Sophian äidin kuolema on tapahtumien taustalla, mutta jää lopulta etäiseksi. Tämä asioiden selittämättä jättäminen, viehättävä omalla painollaan soljuminen, jatkuu läpi kirjan.

Pieni hahmojoukko ei yritä miellyttää lukijaa, isän läsnäolo kuitataan usein töiden tekemisellä, kun taas Sophia ja isoäiti ovat vaihtelevan hyvällä tai huonolla tuulella. Tämä ei onneksi tarkoita, etten olisi viihtynyt heidän kanssaan, päinvastoin, kyseessä oli varsin virkistävä kokemus. Ilmeisesti hahmot perustuvat kirjailijan perheenjäseniin, Sophia on hänen veljentyttärensä, isä veljensä ja isoäiti Janssonin äiti.

Novellit käsittelevät saaren erilaisia sattumuksia, tien rakentamista, naapureita, juhannusta, mutta Janssonille tutusti samalla jotain enemmän. Esimerkiksi Kissasta löysin yhtymäkohtia Näkymättömän lapsen Maailman viimeiseen lohikäärmeeseen: väkisin ei voi rakastaa. Uskon Kesäkirjan novellien toimivan myös satunnaisessa järjestyksessä, erilaisiin tunnelmiin, sillä vaikka viimeisenä on Elokuu, aikajärjestys ei tunnu oleelliselta.

Lukiessa huomasin, miten paljon Jansson käyttääkään merisanastoa, joka tietysti luo omaa tunnelmaansa, mutta on ainakin minulle  tuntematonta. Tarinaan ei vaikuta, millainen on sumppuvene, mutta katkoohan tällainen miettiminen lukemista. Jonkinlainen sanasto voisi olla kätevä.

Luin Kesäkirjan lukumaratonilla, mutta sinne tämä ei ollut omimmillaan. Varsinkin viimeiset novellit kärsivät kiireisestä lukemisesta. Uskonkin palaavani Sophian ja isoäidin luokse enemmällä ajalla, tämä on varmasti kirja, joka paranee lukukertojen jälkeen. Ainesta on kesäperinteeksi asti.

50 kategoriaa -haaste: 16. A book from an author you love that you haven’t read yet

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Lukumaratonin jälkitunnelmat

Urakka on omalta osaltani ohi ja on loppumietteiden aika!

Tuloksekseni keräsin 459, reippaasti vähemmän kuin edellisen vuoden tuhat sivua, mutta tällä kertaa tarkoitus olikin edetä rennosti. Viisisatanen olisi ollut mahtavaa rikkoa, sitä jossain vaiheessa tavoittelinkin, mutta olen tyytyväinen tähänkin.

Kaiken kaikkiaan luin maratonin aikana kolmea kirjaa

Suvi Ahola ja Satu Koskimies: Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt 72 sivua
Tove Jansson: Kesäkirja 143 sivua (kokonaan)
Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus 245 sivua


Kaikki kolme ovat kokoamastani maratonpinosta, pysyin suunnitelmassa, joten suuria muutoksia lukutunnelmissa ei tapahtunut. En myöskään hypellyt kirjasta toiseen, vaan keskityin yhteen  kerrallaan ja taakse jääneet jäivät taakse. Aloittaessani uskoin viihtyväni Uuden Kuun ja Vihervaaran tyttöjen kanssa pitkään, mutta keskeytettyäni kirjan en palannutkaan siihen enää. Aion kuitenkin ehdottomasti lukea sen loppuun maratonin jälkeen.

Lukeminen sujui mukavasti, mikään kirjoista ei tökkinyt vastaan, vaikka oma keskittyminen herpaantuikin välillä muista syistä. (Enimmäkseen eksyin seikkailemaan somessa) Jopa tuo venäläinen tiiliskivi tuolla, jota epäilin, osoittautui oikein mielenkiintoiseksi. Etukäteen suunnittelin maratoonaavani koko 24 tuntia paksukaisella, mutta Rikos ja rangaistus jäikin viimeiseksi kirjakseni ja varsinainen tiiliskiviluenta painottui maratonin loppuun.

Huh, on tämä hurjaa touhua :D Onnittelut kaikille maaliin päässeille ja voimia vielä lukeville!

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Lukumaraton V: Nyt mennään! (Päivittyvä postaus)

Kuva ja lisätietoja maratonista Hyllytontun höpinöitä


Kaikki on valmista, lukeminen alkakoon! Maratoonaan alla olevalla pinolla, josta tosin poikkean tarpeen tullen. Etenemiseni päivittyy tähän postaukseen sekä mahdollisesti Twitteriin, joka tänään ilmestyi blogini sivupalkkiin. Vähän jo jännittää, miten lukukunto riittää ja osaanko käyttää oikeita hashtageja.

Ylhäältä alas: Tove Janssonin Kesäkirja, Lisa Genovan Edelleen Alice, Moira Youngin Julma maa, Dostojevskin Rikos ja rangaistus, Margaret Mitchellin Tuulen viemää sekä Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen toimittama Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt
13:10
Aloittelen Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöillä. Ihanan muhkea kirja, tämän kanssa viihdyn varmasti pitkään.
Sivuja 0

15:00
Ulkona lukiessa alkaa viluttaa, joten on evästauon aika. Ohjelmassa siis maitoa ja keksejä, joiden voimalla palailen kirjan pariin. Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt on osoittautunut juuri niin ihastuttavaksi kuin odotinkin. Hymyilyttää, miten paljon meitä Annan ja Emilian ystäviä onkaan.
Sivuja 72

20:40
Pitkäksi venynyt lukutauko, täytyi selvitellä opiskelu- ja asuntoasioita. Kesken on Tove Janssonin Kesäkirja, joka tuoksuu mereltä ja on janssonmaisen ihana. Näin kevyellä lukuvauhdilla väsymys ei ole päässyt yllättämään ja tuntuu, että tahtia voisi kiristääkin.
Sivuja 168

22:00 
Kesäkirja luettu! Opiskelupaikkauutisen jälkeen keskittymiskyky on herpaantunut, ajatukset seikkailevat muuttamisessa ja uudessa asunnossa. Iltapalatauko ja sitten ehkä taas Uuteen Kuuhun ja Vihervaaraan.
Sivuja 215

0:45
Tyttökirjatunnelmoinnin sijasta olen jatkanut Dostojevskin Rikoksella ja rangaistuksella. Neljän luvun jälkeen olen positiivisen yllättynyt, tämähän on aivan sujuvaa luettavaa, ei kuivaa pakkopullaa, jota olin odottanut. (Ennakkoluuloinen lukija täällä terve) Maratonin puoliväli häämöttää!
Sivuja 283 

2:35
Hyvää yötä, muut yökukkujat. Tämä maratoonaaja lähtee nukkumaan ja jatkaa lukemista taas aamulla.
Sivuja 311

11:25
Yllättävän koukuttava Rikos ja rangaistus jatkuu hyvien yöunien jälleen. Lukuaikaa jäljellä vielä puolitoista tuntia, kyllä tästä selvitään.
Sivuja 373

13:10
Maraton tältä erää ohi, loppuun asti Dostojevskin seurassa. Tunnelmat ovat hyvät, väsymys ei paina pahasti, mutta loppupäivä taitaa kulua jotenkin muuten kuin lukemalla. Postaus tuloksista ja muista mietteistä ilmestyy tänään tai huomenna.
Loppukirin jälkeen sivuja on koossa 459.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Lukumaratonin ennakkotunnelmia, & eräs kaksivuotias

Tämän kesän ensimmäistä yhteislukumaratonia emännöi Hyllytontun höpinöitä -blogi, sieltä löytyy lisätietoa aiheesta. http://hyllytonttu.blogspot.fi/2015/06/blogistanian-kesalukumaraton-v.html?m=1

Minä blogeineni olen mukana toista kertaa, vuoden vanhempana ja toivottavasti viisaampana. Edellisenä vuonna iski ahneus ja lukuväsy ja tulos ylsi päälle päälle tuhanteen sivuun. Tunnelmia voi lukea täältä:

Tällä kertaa ajattelin ottaa rennosti ja huolehtia lepotauoista. Suunnitelmissa on maratoonata 24 tuntia yhdellä paksukaisella, mahdollisesti pikkukirjoilla kevennettynä. Itse kirja/kirjat on vielä harkinnassa, joten jos jollakin on kokemusta tiiliskivien maratoonaamisesta,
suosituksia saa esittää!

Tänään maanantaina blogini saavuttaa kahden vuoden iän. Jokainen bloggaaja tietää, miten nopeasti aika kuluu ja miten tärkeä omasta blogista saattaa tulla, joten en puhu siitä mitään. Sen sijaan isot kiitokset sinne ruudun taakse: lukijoille, kommentoijille ja blogitaukojen ja nimenmuutosten läpi mukana pysyneille. Ilman muita bloggaajia lukeminen olisi huomattavasti yksinäisempi harrastus. Kiitos ❤

Tämän postauksen teille tarjosi kännykkä, joka ei ole kanssani samaa mieltä linkityksestä ja kuvien lisäämisestä. Lomailen läppärin ulottumattomissa, mutta kotiudun toivottavasti perjantain maratoniin mennessä. Onneksi säännöt ovat joustavat ja lukuaikaa on mahdollista venyttää lauantain puolelle.

Tsemppiä muille maratoonareille, hankkikaa hyvät eväät ja nauttikaa lukemisesta!



keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Luettu teos: Kuin surmaisi satakielen
Kirjailija: Harper Lee
Englanninnkielinen alkuteos: To Kill a Mockingbird
Suomentaja: Maija Westerlund
Kustantaja: Gummerus
Ilmestymisvuosi: 1960
Sivumäärä: 408

Miksi tartuin kirjaan: Tämä klassikko on viihtynyt lukulistallani useamman vuoden. Loppuvuodesta 2014 uutisoitiin kirjailijalta löytyneestä jatko-osasta, joten lukeminen kävi ajankohtaiseksi.

Mistä kyse: Scout on poikatyttö 1930-luvun alabamalaisessa Maycombissa, missä rotuerottelu vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Scoutin ja hänen veljensä Jemin päivät ovat huolettomia, kunnes heidän asianajajaisänsä saa puolustettavakseen mustan miehen, jota syytetään valkoisen tytön raiskaamisesta.

Ajatuksia kirjasta: Ihan ensiksi yllätyin kirjan hitaasta tahdista. Neljäänsataan sivuun mahtuu niin kepposia kuin koulunkäyntiäkin ennen kuin varsinainen käänne tapahtuu. Kaikki kuitenkin toimii pohjutuksena myöhemmille tapahtumille, ja päästessäni tutuiksi kirjan kanssa opin myös myös nauttimaan rauhallisesta tahdista. Suomenkielisen nimen perusteella odotin jotain herkkää ja runollista, mutta tämä teksti muistuttaa enemmän viipyilevää kesäpäivää, pilkeellä silmäkulmassa.

Scout tuntui päähenkilönä ja kertojana elävältä ja sai minut hymyilemään. Pidin lapsen näkökulmasta, joka ei ole liian yksinkertainen, mutta välittää kuitenkin Scoutin viattomuuden. Lasten silmin moni asia näyttää hurjemmalta kuin onkaan, ja esimerkiksi salaperäistä, huhujen mukaan kotiinsa suljettua naapuria houkutellaan ulos mitä erilaisemmilla keinoilla. Tähän tarinan osaseen, loppuratkaisuineen, ihastuin erityisesti.

Samantapaisia kirjoja: Olen L. M. Montgomeryn kyläyhteisöjen pitkäaikainen fani ja nautin suuresti myös maycombilaisten monenkirjavuudesta. Pinnan alla on myös vakavia sävyjä, kuten rasisimia, väkivaltaa ja alkoholiongelmia, ja eri puolet toimivat vastapainona toisilleen.

Kuin surmaisi satakielen oli odottamaani arkisempi tarina, mutta kaunis yhtä kaikki. Hauska ja haikean suloinen. En rakastunut palavasti, mutta tähän kirjaan oli helppo kiintyä.

50 kategoriaa -haaste: 18. A Pulitzer Prize-winning book

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Salla Simukka: Jäljellä & Toisaalla

Luetut teokset: Jäljellä, Toisaalla
Kirjailija: Salla Simukka
Kustantaja: Tammi
Ilmestymisvuodet: 2012
Sivumäärä: 221 ja 223

Emmi Aalto on 15-vuotias tyttö, josta tuntuu ettei hän ole mitään. Koulussa hän ei ole löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan, vaan on yhä pelkkä Potentiaali. Kotona kukaan ei tunnu huomaavan häntä. Ystäviä hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Emmi päättää karata, jotta hänestä tulisi edes tyttö, joka katosi. Mutta kun hän palaa karkumatkaltaan, kotona ei ole ketään. Eikä naapuritaloissa. Eikä koko kaupungissa. Kaikki ihmiset ovat kadonneet. Vai ovatko? (Jäljellä, kansilieve)

Miksi tartuin kirjaan: Olen silmäillyt blogiarvioita tästä kirjaparista ja aloittanutkin ensimmäistä osaa. Silloin se ei vakuuttanut, mutta nyt oli aika uudelle yritykselle.

Mistä kyse: 15-vuotiaalle Emmille ei ole löydetty erityislahjakkuutta, joiden mukaan oppilaat jaetaan koulussa, eikä hänellä ole ystäviä. Hän karkaa kotoa herättääkseen edes jonkinlaista huomiota. Palattuaan hän löytää kotitalon ja kotikaupungin autioina.
18-vuotias Samuel saa houkuttelevan työtarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Tehtävän edetessä häntä alkaa arveluttaa: onko heidän työnsä sittenkään oikein?

Ajatuksia kirjasta: Simukan idea on mielenkiintoinen. Jäljellä jättää lukijansa hämmentyneeksi ja herättää kysymyksiä, Toisaalla kuvaa tapahtumat nimensä mukaisesti toisesta, Samuelin näkökulmasta ja antaa selityksen tapahtumille. Jälkimmäinen kirja ehkä kärsii tästä, sillä vaikka koukku säilyy kiitettävän hyvin, eikä juoni mene ensimmäisen tapahtumien toistamiseksi, ainakin minä luin sen lähinnä saadakseni selityksen ykköskirjalle, en niinkään itsenäisenä kirjana.

Tyhjä kesä-Suomi on ajatuksena kiehtova ja kirjojen tulevaisuuskuva mukavan hienovarainen. En ole scifin ja dystopioiden ystävä, mutta se ei onneksi haitannut. Tulevaisuutta tai ei, kirjapari käsittelee nykypäivän nuorten ongelmia, kuten yksinäisyyttä ja oman paikkansa löytämistä, uskottavasti ja jopa kauniisti. Tässäkin kirjojen pari-idea toimii, ensin lukija tutustuu Emmiin omana itsenään ja myöhemmin Samuelin kautta, ja kuva Emmistä ja hänen persoonastaan laajenee.

Selitys, jonka Toisaalla paljastaa, ei tullut minulle täysin yllätyksenä vaan olin uskaltanut arvailemaan jo etukäteen. Yllätys koko kuviosta kuitenkin säilyi. Tästä huolimatta se istui ensimmäiseen kirjaan mutkattomasti, kun sitä jälkikäteen pyörittelee.

Samantapaisia kirjoja: (Kevyt spoilerivaara)
Emmin saamat satuvihjeet ja arvailemani idea jostain ylemmästä toivat mieleen Jostein Gaarderin Sofian maailman. Tyylissä käsitellä tulevaisuutta puolestaan on jotain samaa kuin Emmi Itärannan Teemestarin kirjassa, vaikka kirjat tyylilajia lukuunottamatta poikkeavatkin toisistaan.

50 kategoriaa -haaste:  35. A book set in the future

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Bjørn Sortland: Silmätyksin

Luettu teos: Silmätyksin
Kirjailija: Bjørn Sortland
Norjankielinen alkuteos: Ærlighetsminuttet
Suomentaja: Arja Kantele
Kustantaja: WSOY (2007)
Ilmestymisvuosi: 2005
Sivumäärä: 555

Miksi tartuin kirjaan: 15-vuotias minä piti kirjasta ja nyt löysin sen omakseni vastustamattoman halvalla. Uusintaluvun paikka!

Mistä kyse: 17-vuotias Frida kuulee sairastavansa silmäsairautta, joka saattaa sokeuttaa hänet. Uutisen säikäyttämänä hän lähtee interreilaamaan kohti Italiaa nähdäkseen kuuluisat taideteokset, kun se on vielä mahdollista. Matkalla hän tapaa Jakobin, taidenörtin, joka kirjoittaa projektia 34:stä ristiinnaulitun kuvasta. Jakobin mukana Frida tutustuu teoksiin ja niiden historiaan uudella tavalla.

Ajatuksia kirjasta: Kirjassa oli edelleen oma viehätyksensä, vaikka en innostunut yhtä varauksettomasti kuin yläasteikäisenä. Fridan ja Jakobin välille kehittyvä ihastus jätti minut vähän kylmäksi, kiinnostavampaa tässä kirjassa oli taide. Siitä Sortland kirjoittaa sopivan helppotajuisesti niin että tällainen mitään tietämätönkin ymmärtää. Taideinfo on naamioitu Jakobin puheenvuoroihin, mikä ratkaisuna toimii ihan mukavasti.

Kuten oikeillakin matkoilla, tällaisessa kirjassa hahmojen persoonat ovat tärkeitä. Paikoitellen ärsyynnyin Fridan itsekkyyteen ja jahkailuun, joten junamatkat ja käynnit museoissa hänen kanssaan kävivät pitkiksi. Toisaaltahan on aina virkistävää lukea epätäydellisistä hahmoista. Kaksikosta Jakob sai helpommin minun sympatiani, vaikka hänet toki esitelläänkin vähän puolueellisesti Fridan silmin.

Kaikesta huolimatta Silmätyksin koukutti minut. Rakkaus, 34 ristiinnaulittua ja Fridan silmäsairauden eteneminen muodostavat mielenkiintoisen sekoituksen. Plussaa vielä siitä, että mukana on kuvat kaikista 34:stä, joten lukija tietää, mistä milloinkin puhutaan.
 
Samantapaisia kirjoja: Takakansi vertaa kirjaa Jostein Gaarderin Sofian maailmaan ja näiden kahden  kerronnassa onkin paljon samaa. Jos olet kiinnostunut taiteesta, mutta haluat sen kevyellä sanailulla ja rakkaustarinalla maustettuna, tämä voi olla sinun kirjasi.

50 kategoriaa -haaste:  29. A book set somewhere you’ve always wanted to visit

torstai 4. kesäkuuta 2015

Ujuttaudun takaisin

Blogilomalla on mukavaa, mutta viime aikoina olen huomannut kasvavaa poltetta päästä taas postaamaan. Lukeminen houkuttaa ja tekee mieli mennä kirjastoon pyörimään.

Edellinen postaus on tammikuulta, joten taustakuvakin oli talvisen harmaa. Pääsin tekemään ulkoasuremonttia, nimesin blogini uudestaan. Suunnittelen uusia juttuja postauksiin. Muutama on jo valmiina, täytyy testailla ennen julkaisua. 

Lähden liikkeelle hyvillä fiiliksillä, edessä on pitkä kesä täynnä toivottavasti huimia kirjapinoja.

Aurinkoista, kirjaisaa kesää ♥