maanantai 29. kesäkuuta 2015

Tove Jansson: Kesäkirja

Luettu teos: Kesäkirja
Kirjailija: Tove Jansson
Ruotsinkielinen alkuteos: Sommarboken
Suomentaja: Kristiina Kivivuori
Kustantaja: WSOY
Ilmestymisvuosi: 1972
Sivumäärä: 143

Kirja kertoo kolmesta ihmisestä, jotka viettävät kesää Suomenlahden saarella: Sophia-lapsesta, hänen isästään ja isoäidistään. Ennen muuta se on kertomus hyvin vanhan naisen ja hyvin pienen tytön välisestä ystävyydestä. He elävät intensiivisen lähellä toisiaan, heitä ympäröi se unelma kesästä, joka tunnetaan vain täällä pohjolassa, unelma jota on niin vaikea vangita, että se pysyy aina voimakkaana. (Takakansi)

Mikä ihastuttava palanen kesää! Kallioita, tuulia, merta, välillä myrskyää, välillä paistaa aurinko. Suolan tuoksu tuntuu nenässä. Tätä ennen olen tutustunut vain Janssonin Muumeihin, odottanut sopivaa hetkeä tarttua muihinkin teoksiin.

Kesäkirja koostuu novellimaisista luvuista, joita yhdistää kesäsaari sekä Sophia, isoäiti ja isä, eli perhe. (Olen aina pitänyt Janssonin tavasta käyttää tuota sanaa, eikä tämä kirja ole poikkeus) Sophian äidin kuolema on tapahtumien taustalla, mutta jää lopulta etäiseksi. Tämä asioiden selittämättä jättäminen, viehättävä omalla painollaan soljuminen, jatkuu läpi kirjan.

Pieni hahmojoukko ei yritä miellyttää lukijaa, isän läsnäolo kuitataan usein töiden tekemisellä, kun taas Sophia ja isoäiti ovat vaihtelevan hyvällä tai huonolla tuulella. Tämä ei onneksi tarkoita, etten olisi viihtynyt heidän kanssaan, päinvastoin, kyseessä oli varsin virkistävä kokemus. Ilmeisesti hahmot perustuvat kirjailijan perheenjäseniin, Sophia on hänen veljentyttärensä, isä veljensä ja isoäiti Janssonin äiti.

Novellit käsittelevät saaren erilaisia sattumuksia, tien rakentamista, naapureita, juhannusta, mutta Janssonille tutusti samalla jotain enemmän. Esimerkiksi Kissasta löysin yhtymäkohtia Näkymättömän lapsen Maailman viimeiseen lohikäärmeeseen: väkisin ei voi rakastaa. Uskon Kesäkirjan novellien toimivan myös satunnaisessa järjestyksessä, erilaisiin tunnelmiin, sillä vaikka viimeisenä on Elokuu, aikajärjestys ei tunnu oleelliselta.

Lukiessa huomasin, miten paljon Jansson käyttääkään merisanastoa, joka tietysti luo omaa tunnelmaansa, mutta on ainakin minulle  tuntematonta. Tarinaan ei vaikuta, millainen on sumppuvene, mutta katkoohan tällainen miettiminen lukemista. Jonkinlainen sanasto voisi olla kätevä.

Luin Kesäkirjan lukumaratonilla, mutta sinne tämä ei ollut omimmillaan. Varsinkin viimeiset novellit kärsivät kiireisestä lukemisesta. Uskonkin palaavani Sophian ja isoäidin luokse enemmällä ajalla, tämä on varmasti kirja, joka paranee lukukertojen jälkeen. Ainesta on kesäperinteeksi asti.

50 kategoriaa -haaste: 16. A book from an author you love that you haven’t read yet

3 kommenttia:

  1. Tämä on oma lempparini Janssonilta. Ihanan kesäinen ja saariston kuvaus niin hieno! Itse aion ehdottomasti lukea tämän toistamiseen, ehkä jo tänä kesänä ;)

    VastaaPoista
  2. Komppaan Katria, kirja on todella ihana kesäkirja lempeine kesäpäivineen ja lomatunnelmineen :)

    VastaaPoista
  3. Katri ja Mai Laakso: Olen samaa mieltä, Jansson tavoittaa kesäpäivät niin kauniisti; eikä tämä varmasti kulu lukemalla :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)