keskiviikko 12. elokuuta 2015

Rick Riordan: Percy Jackson - Hirviöidenmeri


Newyorkilaista Percy Jacksonia pidetään koulussa surkeana oppilaana. Todellisuudessa hän on merenjumala Poseidonin poika. Kun muilla alkaa kesäloma, Percy lähtee Puoliveristen kesäleirille.

Leiriä suojeleva Thalian petäjä on myrkytetty. Taikaesine, jonka avulla petäjä pelastuisi, on ollut kadoksissa satoja vuosia, eikä sitä voi löytää ennen kuin on ylittänyt Hirviöidenmeren. Saman meren halki ovat joutuneet purjehtimaan historian sankarit Odysseuksesta alkaen. (Takakansi)

Ensimmäisen Percy Jacksonin uusintaluku jätti varovaisen kiinnostuksen loppuihinkin. Salamavaras ei ollut täysosuma, mutta ehkä toinen tärppäisi.

Hirviöidenmeri toimiikin mielestäni paremmin. Kakkososassa maailmassa ollaan paremmin sisällä, vauhtia ja huumoria riittää edelleen ja hahmotkin ovat jo tutumpia. Uusia tuttavuuksia tavataan, (Percyn koulukaveri Tyson, leirin uusi ohjelmavastaava Tantalos) ja vanhoista löydetään uusia puolia (Areen tytär Clarisse.) Lisäksi tutustutaan kyklooppeihin ja Percyn perheeseen.

Pidän todella paljon Percyn hahmosta. Vaikka onkin puolijumala ja vielä tavallista vahvempi sellainen, hän tuntuu inhmilliseltä. Hänellä on lukihäiriö ja hän kohtelee muita, esimerkiksi Tysonia, välillä huonosti. Satyyri Grover on tässä osassa pelastettavana, joten hän jää vähemmälle huomiolle, mutta oli edellisessä osassa varsin sympaattinen tapaus. Sen sijaan en ole vieläkään varma, mitä mieltä olisin Annabethista. Onko kyseessä jonkinlainen kiukkuilulla "vahvaksi" tarkoitettu tyttö kahden pojan vastapainoksi, vai oikeasti luonteeltaan suorapuheinen hahmo? Luen kiinnostuksella, minkälaista kehitystä seuraavissa osissa tapahtuu.

Ennustukset ja etsintämatkat ovat syitä, joiden takia en ole koskaan innostunut fantasiasta. Minulla on ennakkokäsitys, luultavasti väärä, että tyylilaji sisältää vain yhtä ja samaa. Toisaalta onhan muillakin genreillä omat kliseensä... Nämä kaksi Percy Jacksonia ovat sisältäneet sekä ennustuksen että etsintäretken, samoin kuin Harry Potterit, mutta molempien kanssa olen viihtynyt. Ehkä näissä jotain on tehty toisin? Joka tapauksessa olen iloinen että luuloni ovat osoittautuneet vääriksi, ainakin näiden kahden sarjan kohdalla.

Loppukoukku toimi, viimeistään nyt tuntuu että seuraavatkin osat täytyy lukea. Sen verran  nopealukuisia nämä ovat, että täytyy varmaan lainata loput sarjasta kerralla.

Muualla: esimerkiksi Kirjakaapissa Hirviöidenmerestä on pidetty

Luettu teos: Hirviöidenmeri (Percy Jackson 2.)
Kirjailija: Rick Riordan
Englanninkielinen alkuteos: The Sea of Monsters - Percy Jackson and the Olympians
Suomentaja: Ilkka Rekiaro
Kustantaja: Otava
Ilmestymisvuosi: 2006
Sivumäärä: 279

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta

Mikä saa juoksemista harrastavan ihmisen juoksemaan päivä toisensa jälkeen? Japanilainen kulttikirjailija Haruki Murakami antaa verrattomassa muistelmateoksessaan Mistä puhun kun puhun juoksemisesta yhden vastauksen. Jo vuoden kuluttua aloittamisesta hän juoksi täyspitkän maratonin Ateenasta Maratoniin. (Takakansi)

Juokseminen ei ole minun juttuni, mutta Murakamin kirjat ovat. Siksipä Mistä puhun kun puhun juoksemisesta on roikkunut lukulistallani jonkin aikaa, ei kiireellisyysjärjestyksessä ylimpänä, mutta jossain vaiheessa luettavana.

Tämän kirjan kirjoittamisen aikaan (en tiedä nykytilannetta) Murakami on juossut päivittäin. Omien sanojensa mukaan ilman juoksemista hän ei olisi kirjailija ja Mistä puhun kun puhun juoksemisesta pureutuu tähän yhtälöön. Maratoniin valmistautumista, juoksumatkoja eri puolilla maailmaa, pohdintaa siitä, mikä saa juoksemista harrastavan ihmisen juoksemaan, kuten takakansi kysyy. Juoksemisen rinnalla käydään läpi Murakamin kirjoittamista ja siihen liittyviä ajatuksia.

Kirja etenee miellyttävän tasaisesti, kuin pitkänmatkanjuoksu. Kiirettä ei tunnu olevan.  Mitään erityisen mullistavaa kirja ei minulle tarjonnut, nyt jonkin aikaa lukemisesta huomaan varsinaisen sisällön unohtuneen. Mieleen on jäänyt rauhallinen rytmi, kirjoittaminen ja sen yhteys juoksemiseen. Ehkä nämä olivat, ainakin minulle, ne oleelliset asiat. Takakansi lupaa juoksuinnon tarttuvan, mutta ihan niin sisälle en kirjaan päässyt, vaikka mielelläni sitä luin. Itse enemmän kirjoittamisesta kuin juoksusta kiinnostuneena olisin voinut lukea lisää varsinaisesta kirjoitusprosessista, mutta ilmeisesti tämä on Murakamin tapa.

En siis päässyt täysin samalle aaltopituudelle kirjan kanssa. Toisaalta tunnistan saman Murakamin romaaneista, vaikka niistä kovasti pidänkin. Jokin tuntematon osanen tai sävy on kiinnittänyt huomion lähes kaikissa. Kiinnostava kirja tämä oli, kirjailijan muiden teosten rinnalla.

Luettu teos: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta
Kirjailija: Haruki Murakami
Japaninkielinen alkuteos: Hashiru Koto Ni Tsuite Kataru Toki Ni Boku No Kataru Koto
Suomennettu englanninkielisestä käännöksestä: What I Talk About When I Talk About Running
Suomentaja: Jyrki Kiiskinen
Kustantaja: Tammi
Ilmestymisvuosi:  2007
Sivumäärä: 175

50 kategorian haaste: 26. A memoir