maanantai 30. marraskuuta 2015

Liebster Award -vastauksia


Jonkin aikaa sitten kommenttiboksiini tipahti kaksi tunnustusta, joista kiitos Sezzie Haaveilijan siivet - ja Ruusa Kirjahullun päiväkirja -blogista!

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

 1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämiin 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin puolestaan palkitsemasi bloggaajat vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Sitten vastailemaan!

Ensin Ruusan kysymykset:

1. Minkä genren kirjoja luet eniten?
- Sekalaisesti eri genrejä, mutta esimerkiksi dekkareita en käytännössä koskaan.

 2. Mikä on lempikirjasi?
- Tämä on aina yhtä vaikea kysymys. Tuulen viemää oli ihana, mutta olen lukenut sen vain kerran. (Kai silloin voi sanoa lemppari) Se on ainakin yksi lempikirjoista.

 3. Entä lempi lukupaikkasi?
- Sohvannurkassa tai omalla sängyllä. Kesällä ulkona, erilaiset riippumatot ja keinut ovat hyviä. Mukavuus on pääasia :)

 4. Onko sinulla lukulista, vai valitsetko kirjat aina fiiliksen mukaan?
- Minulla on lukulista, mutta en noudata sitä :D Valitsen kirjat fiiliksen mukaan, ja jos mitään kiinnostavaa ei löydy, turvaudun listaani.

 5. Vaihteleeko lukemiesi kirjojen genret vuodenaikojen mukaan?
- Kesäisin tykkään lukea vanhoja lemppareitani uudestaan tai paksukaisklassikoita, kun on aikaa. Talvella tutustun uutuuksiin.

 6. Luetko e-kirjoja
- Minulla ei ole lukulaitetta, lisäksi tykkään tuntea kirjan fyysisesti käsissäni kun luen, joten en. Täydessä kirjahyllyssä on jotain (vanhanaikaisen?) romanttista. En tyrmää e-kirjoja tai sano etten koskaan lukisi niitä: luulen että ne ovat käteviä, mutta minä en useinkaan ajattele käytännöllisyyttä lukiessani.

 7. Mitkä kaksi kirjaa on jäänyt parhaiten mieleesi tänä vuonna? Miksi?
- Lisa Genovan Edelleen Alice ja Tove Janssonin Kesäkirja. Edelleen Alice oli aiheeltaan kiinnostava ja näkökulmaltaan onnistunut, Kesäkirja taas onnistui tuomaan niin kesäisen tunnelman, että näin marraskuun pimeässäkin se palaa mieleen.

 8. Minkä aihealueen kirjoja luet eniten?
- Luen mielelläni arkielämän kuvauksesta tai erilaisista ihmiskohtaloista. (Esim. edellisen vastauksen Edelleen Alice)

 9. Onko kirjan ulkonäöllä väliä?
- On ja ei. Jos kirjalla on takanaan jo useampi lukukierros ja sisältö on tuttu, mielellään sen lukisi vanhalla, "ainoalla oikealla" kannella. (Esim. vanhat tyttökirjat.) Uusien kirjojen kohdalla kansikuva saattaa kiinnittää huomion kaupan tai kirjaston hyllystä, joten onhan se tärkeä juttu, vaikka ruma kansi ei estäkään lukemista.

 10. Minkä kirjan maisemat haluaisit näkyvän omasta ikkunastasi?
- Hmm, Burnettin Salainen puutarha kuulostaisi hyvältä. Asuisin vanhassa, vähän pelottavassa kartanossa ja katselisin ikkunastani nummille sekä tietenkin puutarhaan :)

 11. Luetko mieluummin sarjoja vai yksittäisiä romaaneja?
- Nykyään yksittäisiä romaaneja, nuorempana sarjoja. Haluaisin edelleen koukuttua johonkin pitkään sarjaan.

Sitten Sezzien:

1. Kuinka paljon aikaa päivässä käytät musiikin kuunteluun?
- Tämä menee kausittain. Joskus tulee kuunneltua enemmän, joskus vähemmän. Yleensä tunti tai pari.

 2. Mitä mieltä olet musikaaleista?
- Haluaisin tutustua niihin enemmänkin! Ei ole juuri tullut katsottua.

 3. Oletko nähnyt yhtään musikaalia?
- Mamma Mian elokuvaversio... niin, siinä se sitten onkin. Tykkäsin kyllä tuosta ainoasta näkemästäni.

 4. Osaatko laulaa tai soittaa jotain instrumenttia?
- En ja minusta on käsittämättömän hienoa että joku osaa!

 5. Laulatko mukana, kun kuuntelet musiikkia?
- En, katso edellinen vastaus :D

 6. Käytkö konserteissa tai festareilla?
- Liian harvoin :(

 7. Mikä artisti/bändi on vaikuttanut sinuun eniten?
- Minulla ei oikeastaan ole tällaista bändiä tai artistia. Kuuntelen musiikkia, jos se kuulostaa hyvältä, eikä se vaikuta minuun erityisen syvällisesti.

 8. Mikä biisi sinulla on viimeksi soinut päässä?
- Marina and the Diamonds: Savages

 9. Osaatko lukea nuotteja?
- En osaa tätäkään :(

 10. Mitä kanavaa käytät musiikin kuunteluun? (Youtube, Spotify, ym)
- Tietokoneella Youtube, kännykällä Spotify

 11. Mikä musiikkityyli on lähimpänä sydäntäsi?
- Niin kuin vastauksista näkyy, en ole vannoutunut musiikinharrastaja. Sanotaan pop, ehkä jonkinlaisella twistillä. Kunhan kuulostaa hyvältä :)


Sitten pitäisi haastaa joku. Olen ollut niin pimennossa blogimaailmasta etten ollenkaan tiedä kenellä tämä on käynyt. Aika monella, nopean selailun perusteella. Jos haaste ei ole osunut vielä kohdallesi, mutta tahdot vastata, tämä on vapaasti vietävissä :) Kysymykset löytyvät alta. 

L. M. Montgomeryn syntymäpäivän kunniaksi inspiroiduin tyttökirjoista:

1. Oletko samaistunut/samaistutko johonkin tyttökirjahahmoon ja jos, niin keneen?
2. Varhaisin tyttökirjamuistosi? Vai oletko löytänyt tyttökirjojen pariin aikuisena?
3. Oletko harrastanut/harrastatko itse kirjoittamista?
4. Sinulle rakkain tyttökirja?
5. Linkkaa jokin tyttökirjahenkinen resepti, musiikkikappale tai kuva.
6. Oletko tutustunut tyttökirjafilmatisointeihin ja mitä mieltä olet niistä?
7. Onko sinulle sattunut hiustenvärjäyskatastrofeja? (Vihreällä tai muulla värillä)
8. Onko sinulla lempikuukautta?
9. Sisusta itsellesi oma ullakkokamari! (Tai muu soppi.) Värivalinnat? Romanttista, modernia vai jotain ihan muuta tyyliä? Mitä huonekaluja ehdottomasti tarvitsisit?
10. Oletko tutustunut tyttökirjailijoiden elämään, esim. päiväkirjoihin?
11. Milloin viimeksi poimit kukkia?


tiistai 3. marraskuuta 2015

Mariia Kukkakorpi: Henkäyksiä


Pariisi kesäkuussa 2014; vilkkaat kadut ja tyylikkäät ihmiset - kaupunki, jonne tullaan elämään ja rakastumaan. Ella elää Pariisin kaupungin laidalla kaksiossa, joka huokuu pysähtyneisyyttä, päämäärättömyyttä ja muistutuksia menneisyydestä. Kun hän valmistui ylioppilaaksi, hän jätti Helsingin taakseen ja lapsuudenystävänsä Alexin kaipaamaan. Alex ajelehtii järkevän elämän ja järjettömän rakkauden vietävänä. Ellan äiti Renée on jäänyt sukupolvien väliseen kuiluun eikä ymmärrä isoäidin ja Ellan tiivistä sidettä. On isoäidin hautajaispäivä, aika päästää irti ja jatkaa elämää. Mutta minne, kun mikään suunta ei tunnu oikealta? Kuka oli isoäiti, joka oli läsnä, rakasti, mutta vaikeni omasta menneisyydestään? (Takakansi)

Pariisi on otollinen paikka sijoittaa rakkaustarina, olipa kyseessä sitten elokuva, musiikkikappale tai kirja. Myös Henkäyksiä laittaa henkilöhahmonsa sinne, ajelehtimaan, kipuilemaan rakkauden perässä.
Nimensä mukaisesti kirja etenee kevyesti, tuokiokuvamaisesti. Hahmojen kokemukset ovat kipeitäkin, mutta Pariisiin kesä välittyi minulle sivuilta. Se toimi tarpeellisena vastaparina Ellan tarinalle, takakannen kuvaamille pysähtyneisyydelle ja päämäärättömyydelle.
Ellan hahmosta ei ollut helppo pitää, hänen pysähtyneessä tavassaan suhtautua elämäntilanteeseensa oli jotain itseäni ärsyttävää. Samalla hän tuntui aidolta, tällaisen naisen voisin kuvitella tapaavani jossakin, vaikka emme ehkä ystävystyisikään.
Ellan kipuillessa ex-miesystävänsä ja lapsuudenystävänsä Alexin välillä seurataan Alexia, Ellan vanhempia sekä isoäidin tarinaa Albaniassa. Aikatasoja on useampia, Ellan menneisyys ja nykyisyys sekä isoäidin menneisyys. 2010-luvun Pariisi ja 1940-luvun Albania tuntuvat kaukaisilta toisilleen, vaikka ne yhdistävätkin eri sukupolvet. Lopulta jäin miettimään näiden takaumien toteutusta. Yksi isoäidin menneisyyteen siirtyminen olisi mielestäni riittänyt, tehokkaana lopussa. Aikaisempi takauma kirjan alussa jäi itselleni etäiseksi, varsinkin kun seuraavaan oli varsin pitkä väli. 
Pidin siitä, miten isoäiti lopulta vaikuttaa hahmojen suhteisiin, taustalla, olematta itse enää läsnä. Materiaalia aikatasoissa ja hahmojen elämässä on paljon, sukupolvien väliset suhteet, parisuhteet, kunkin hahmon oman elämän yksityiskohdat, ehkä jopa liikaakin. Toisaalta Kukkakorpi onnistuu säilyttämään keveyden.  Nautin kirjan läpi välittyvästä pysähtyneisyydestä, palapelimäisyyteen yhdistettynä tunnelma on onnistunut. Henkäyksiä ei myöskään alleviivaa hahmojensa kohtaloita, tapahtumat etenevät omalla painollaan.

Siellä täällä vastaan tuli lyönti- tai kirjoitusvirheitä, jotka paikoitellen häiritsivät. Kokonaisuutena Henkäyksiä on keveä kirja, joka ei päästä hahmojaan helpolla, mutta kaikkea ympäröi onneksi Pariisin kesäkuu.

Luettu teos: Henkäyksiä
Tekijät: Mariia Kukkakorpi
Kustantaja: omakustanne
Ilmestymisvuosi: 2015
Sivumäärä: 325
(Arvostelukappale)