tiistai 3. marraskuuta 2015

Mariia Kukkakorpi: Henkäyksiä


Pariisi kesäkuussa 2014; vilkkaat kadut ja tyylikkäät ihmiset - kaupunki, jonne tullaan elämään ja rakastumaan. Ella elää Pariisin kaupungin laidalla kaksiossa, joka huokuu pysähtyneisyyttä, päämäärättömyyttä ja muistutuksia menneisyydestä. Kun hän valmistui ylioppilaaksi, hän jätti Helsingin taakseen ja lapsuudenystävänsä Alexin kaipaamaan. Alex ajelehtii järkevän elämän ja järjettömän rakkauden vietävänä. Ellan äiti Renée on jäänyt sukupolvien väliseen kuiluun eikä ymmärrä isoäidin ja Ellan tiivistä sidettä. On isoäidin hautajaispäivä, aika päästää irti ja jatkaa elämää. Mutta minne, kun mikään suunta ei tunnu oikealta? Kuka oli isoäiti, joka oli läsnä, rakasti, mutta vaikeni omasta menneisyydestään? (Takakansi)

Pariisi on otollinen paikka sijoittaa rakkaustarina, olipa kyseessä sitten elokuva, musiikkikappale tai kirja. Myös Henkäyksiä laittaa henkilöhahmonsa sinne, ajelehtimaan, kipuilemaan rakkauden perässä.
Nimensä mukaisesti kirja etenee kevyesti, tuokiokuvamaisesti. Hahmojen kokemukset ovat kipeitäkin, mutta Pariisiin kesä välittyi minulle sivuilta. Se toimi tarpeellisena vastaparina Ellan tarinalle, takakannen kuvaamille pysähtyneisyydelle ja päämäärättömyydelle.
Ellan hahmosta ei ollut helppo pitää, hänen pysähtyneessä tavassaan suhtautua elämäntilanteeseensa oli jotain itseäni ärsyttävää. Samalla hän tuntui aidolta, tällaisen naisen voisin kuvitella tapaavani jossakin, vaikka emme ehkä ystävystyisikään.
Ellan kipuillessa ex-miesystävänsä ja lapsuudenystävänsä Alexin välillä seurataan Alexia, Ellan vanhempia sekä isoäidin tarinaa Albaniassa. Aikatasoja on useampia, Ellan menneisyys ja nykyisyys sekä isoäidin menneisyys. 2010-luvun Pariisi ja 1940-luvun Albania tuntuvat kaukaisilta toisilleen, vaikka ne yhdistävätkin eri sukupolvet. Lopulta jäin miettimään näiden takaumien toteutusta. Yksi isoäidin menneisyyteen siirtyminen olisi mielestäni riittänyt, tehokkaana lopussa. Aikaisempi takauma kirjan alussa jäi itselleni etäiseksi, varsinkin kun seuraavaan oli varsin pitkä väli. 
Pidin siitä, miten isoäiti lopulta vaikuttaa hahmojen suhteisiin, taustalla, olematta itse enää läsnä. Materiaalia aikatasoissa ja hahmojen elämässä on paljon, sukupolvien väliset suhteet, parisuhteet, kunkin hahmon oman elämän yksityiskohdat, ehkä jopa liikaakin. Toisaalta Kukkakorpi onnistuu säilyttämään keveyden.  Nautin kirjan läpi välittyvästä pysähtyneisyydestä, palapelimäisyyteen yhdistettynä tunnelma on onnistunut. Henkäyksiä ei myöskään alleviivaa hahmojensa kohtaloita, tapahtumat etenevät omalla painollaan.

Siellä täällä vastaan tuli lyönti- tai kirjoitusvirheitä, jotka paikoitellen häiritsivät. Kokonaisuutena Henkäyksiä on keveä kirja, joka ei päästä hahmojaan helpolla, mutta kaikkea ympäröi onneksi Pariisin kesäkuu.

Luettu teos: Henkäyksiä
Tekijät: Mariia Kukkakorpi
Kustantaja: omakustanne
Ilmestymisvuosi: 2015
Sivumäärä: 325
(Arvostelukappale)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)