perjantai 23. joulukuuta 2016

Hyvän joulun toivotus sekä aika kasa #kirjakuvia päivässä

Kirjablogi Rougen Emilie laittoi liikkeelle joulukuisen kirjakuva päivässä -haasteen, jota minäkin olen suorittanut Twitterin puolella. Tällä hetkellä olen julkaisutahdista sen verran jäljessä, että oli helpompaa tehdä kollaasimuotoinen päivitys tänne blogiin. Samalla käytän tilaisuuden hyväksi ja kiitän teitä tästä vuodesta! Pidemmittä puheitta: oikein hyvää joulua sekä onnellista uutta vuotta, palataan lukemisiin viimeistään ensi vuonna! 

***

Kuvat 1-3:



1. Top 3 (tällä hetkellä)

Kuvassa mieleenpainuneita tai muuten onnistuneita lukukokemuksia vuoden varrelta. The Picture of Dorian Gray on roikkunut lukulistoillani ihan liian kauan, mutta osoittautui sitten odottamisen arvoiseksi. Rilla of Ingleside avasi uusia näkökulmia suomennokseen verrattuna ja Elämä elämältä muistutti, miten suuri nautinto hyvin kirjoitettu, sujuvasti etenevä tarina on. (Sekä Dorian Gray että Rilla odottavat vielä postaamistaan.)

2. Suosikkigenre
Contemporarya (tämä on kai se nykykirjallisuus) edustaa tässä The Time Traveler's Wife. Tykkään genrejen sekoittelusta, joten tässäkin kirjan aikamatkustus-rakkaus toimi minulle.

3. Kansikuvarakkautta
Maija Karman tyttökirjakannet ovat tietenkin ihaninta mitä on, mutta tämä Runotyttö etsii tähteään 
ansaitsee vielä ylimääräisen sydämen  

***

Kuvat 4-9:




4. Sukkasunnuntai
Sukat ja glögiä (tai ainakin muki). Hyvät villasukat ovat sopivan pitkät, eivät liian tiukat ja mielellään tietenkin sievät. (Vaikka eivät välttämättä kenkien sisältä näykään.)

5. Talvinen kansikuva
Maggie Stiefvaterin Väristys, jossa talvi ja kylmyys on varsin haikealla tavalla mukana. 

6. Leffa oli parempi
Tämä oli vaikea kohta, mutta päädyin lopulta leffa oli yhtä hyvä -ratkaisuun ja Jane Austeniin (esimerkkinä kuvassa Järki ja tunteet.) Esimerkiksi BBC:n ysärisarja Ylpeydestä ja ennakkoluulosta on tietenkin ihana.

7. Pitkäniminen kirja,  8.Ihmeelliset otukset & 9. Nostalginen lastenkirja
Seitsemännen, kahdesannen ja yhdeksännen kuvan kohdalla huijasin vähän ja mahdutin ne samaan kuvaan. Kuinkas sitten kävikään? ei vielä ole pisimmästä päästä, mutta alaotsikko Kirja Mymmelistä, Muumipeikosta ja pikku Myystä kasvattaa mittaa. Myös ihmeellisiä otuksia (niitähän muumit ovat) ja iso annos nostalgiaa löytyvät kirjasta.

***

Kuvat 10-13:



10. Lukuhetki
Olen lukenut Gone with the Windiä nyt useamman viikon: tarina onkin hidastempoisempi kuin muistin! Tässä kuvassa ollaan menossa luvussa XIV.

11. Askartelu- tai käsityökirja
Vanhempaa ja uudempaa neulekirjaa. Kirjokintaista kauneimmat vuodelta 1978 ja Koukussa neulomiseen vuodelta 2006.

12. Kirja jonka antaisit lahjaksi
Don Rosan Roope Ankan elämä ja teot lähtisi pakettiin, jos lahjan saajalta vielä puuttuisi tämä ja hän sattuisi tykkäämään Rosan ankoista. 

13. LUNTA!
Tyttö joka muuttui lasiksi lumisateisine kansineen. Tai en ole lukenut kirjaa, mutta uskallan luulla että nuo hahtuvat ovat lunta.

Tähän asti olettekin nähneet, jos olette seuranneet Twitterin puolella :)

***

Kuvat 14-17:



14. Kirja joka päättyi liian nopeasti
Pikku prinsessa loppui juuri kun asiat kävivät kiinnostaviksi ja Saaran elämä koulun jälkeen jäi lukijan mielikuvituksen varaan. En ole kuitenkaan koskaan lukenut Hilary McKayn jatko-osaa Pikku prinsessan ystävät, koska miksi vanhoille kirjoille pitää kirjoitella jatko-osia, pöh.

15. Lempiperhe kirjassa
Weasleyn perhe pääsee lempiperheiden joukkoon esimerkiksi tämän lainauksen perusteella:

Mutta Harryn mielestä omituisinta Ronin luona ei ollut puhuva peili eikä putkia kolisteleva paha henki, vaan se että kaikki tuntuivat pitävän hänestä. (Harry Potter ja salaisuuksien kammio)

16. Jouluinen tarina/ juoni
Viiru, Pesonen ja kutistuva piparkakkutaikina :D Eli Viiru ja Pesonen saavat jouluvieraita. Tämän jouluisempaa ei minun hyllystäni löydy.

17. Glögiä/piparia
Piparkakkutalokirja Making Gingerbread Houses ja tällä kertaa täysi mukillinen glögiä :)

***

Kuvat 18-21:




18. Kirja & aamupalaa
Oikeastaan iltapala, eikä tässä ole sitä kirjaakaan, mutta pulla ja maito menevät molemmista!

19. Punaista ja vihreää
Hän siitä niin tykkää ja siinä on syy. Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy ;)

20. Kirja ja rakkain joulukoriste
Lisää Muumeja! En ole tähän mennessä kiintynyt mihinkään joulukoristeeseen erottamattomasti, mutta pallot (ja ruusut ja helminauhat) näyttävät aina kivalta kuusessa.

21. Herkullinen ruokakirja
Jo kuvassa numero 17 esiintynyt Making Gingerbread Houses. Kirjan piparkakkutalot näyttävät tosiaan herkullisilta, tässä kuvassa talo nimeltä Storybook Stone Cottage.

***

Kuvat 22-24:


22. Kirja ja päivän sää
Valkean joulun todennäköisyys Ilmatieteen laitoksen mukaan! Oli jouluna lunta tai ei, lukutoukka voi onneksi hautautua kirjoihin ja viettää valkoista joulua sivujen välissä ;)

23. Kirja ja lempisuklaata 
Pähkinä on suklaassa aina plussaa, eikä Geisha ole poikkeus.  Maria Gripen Vieras aikojen takaa vasta odottaa lukemistaan, mutta vaikuttaa kiinnostavalta!

24. Joulukuusi
Tyttökirjakuusi tarkemmin sanottuna. Hyllystä löytyi vihreäselkäisenä ainakin Montgomerya, Laura Ingals Wilderiä ja Alcottia.

***

Vielä olisi muutama päivä tätä kuukautta, ja vuotta, jäljellä, joten kirjakuviakin nähdään vielä. Jos et ole vielä ehtinyt ihastelemaan tähänastisia, kannattaa someissa etsiä #kirjakuvapäivässä :)

tiistai 22. marraskuuta 2016

L. M. Montgomery: Anne of the Island & Anne of Windy Poplars (Annan unelmavuodet ja Anna opettajana)

Anne is finally off to Redmond college! While she's sad to be leaving Marilla and the twins, she's excited to finally become a full-fledged B.A., and to embark on new adventures with the other Avonlea folks attending Redmond - a group that includes her friend Gilbert Blythe. (Takakannesta)

Hupsista! Kun postauksia roikkuu kesäkuusta asti, voi vain sanoa, että bloggaaja on huidellut ihan muissa asioissa. Kesäisen Anne-lukuni jälkeen on ehditty nähty jo luntakin, mutta onneksi näistä voi postata vuodenajasta riippumatta.

Anne of the Island vie Annen viimein opiskelemaan Anne of Avonlean kotiin jäämisen ja Marillan auttamisen jälkeen. Nyt Anne vuokraa ystäviensä kanssa Patty's Place -nimisen talon, minkä myötä luvassa on hauskoja pikku kommelluksia, omalaatuisia hahmoja ja välillä lukijan hermoja riipiviä rakkaussolmuja. Myös kuuluisat koirat, Gog ja Magog, esitellään ensimmäistä kertaa.

Annan unelmavuosista oli lapsuuden lukukerroilta jäänyt mieleen kaikkein vähiten ja vain hajanaisia kohtia: Annan ystävän kuolema (muistan edelleen miten vaaralliselta kuulosti sana lentävä keuhkotauti) ja Gilbertin oletettu tyttöystävä, eli ei paljoa. Siksi minua kiinnostikin palata tähän erityisen paljon!

Ikävä kyllä tämä kolmas osa ei tuntunut tällä kertaa aivan samalta kuin muut, huolimatta siitä, että tuo kuolema kosketti edelleen ja kirjassa oli mukava uusien asioiden tuntu Annen muuton myötä. Kerronta oli paikoitellen hyppivää, enkä ollenkaan pitänyt Annen ja erään Roy Gardinerin suhteesta. Annamainen henki ei täysin välittynyt minulle, vaikka epäilemättä se siellä on. 

Huomasin että omat elämäntilanteet vaikuttavat  näiden lukemiseen enemmän kuin luulinkaan. Itsekin opiskelujen pyörteissä elävänä minä viihdyin nyt Annen, ja myöhemmin hänen lastensa, onnellisissa lapsuusvuosissa enkä siinä, että Annekin tuskailee asunnon löytymistä tai tentteihin lukemista. (Vaikka liikaa Montgomery ei kyllä kuvaa varsinaista opiskelua.) Ehkä palaan Anne of the Islandiin sitten, kun on aika muistella haikeasti omia opiskeluvuosia. Toisaaltahan on ihan mahtavaa, että opiskeluelämä on ilmeisesti samanlaista 1900-luvun alun Kanadassa ja 2010-luvun Suomessa.

Oli kirjassa tietenkin viehätyksensä. Patty's Place on varmasti suloisin kimppakämppä koskaan ja Anne päähenkilönä on edelleen aurinkoinen itsensä. Kissat, vanha hautausmaa, rakkaussotkut, kaikki on lohdullisen tuttua Montgomeryltä. 

Tuttuuteen liittyy toisaalta se, että Montgomery käyttää paitsi tuttuja aineksiaan, myös juonikuvioitaan silloin tällöin uudestaan. Kosija, joka tuntuu oikealta, mutta osoittautuu ajan kuluessa vääräksi (minkä lukija tietysti tietää koko ajan), on pikkuisen muunneltuna sekä Anneissa että Emilyissä että Pat-kirjoissakin. Okei, olen tiennyt tämän jonkin aikaa, mutta Montgomery on kirjailija, jonka kanssa huomaan painavani asioita villaisella.

***

Opiskelujen jälkeen Anne saa paikan rehtorina Summersiden kaupungissa. Valinta ei miellytä paikallista Pringlen sukua, varsinkin kun Anne vei työn erään suvun jäsenen nenän edestä. Koska Anne on Anne, hän ei halua antaa periksi ennen kuin hänestä pidetään. Rakas Gilbert odottaa tahollaan kirjeitä ja sitä, että he vuosien jälkeen saisivat toisensa, ja naapuritalossa pieni, laiminlyöty Elizabeth-tyttö tarvitsee Annea.

Anne of Windy Poplarsin, samoin kuin Anne of Inglesiden, Montgomery on kirjoittanut vuosia varsinaisen sarjan jälkeen. Se tuntuikin täyteosamaiselta, puhumattakaan siitä että kantta ei ollut saatavilla yhtä sievänä versiona kuin tuo edellinen. Kirjan juoni ei ole erityisen yhtenäinen, enemmänkin se on täynnä pieniä sattumuksia tai kaupunkilaisten asioita, joihin Anne puuttuu omalla tavallaan. (Esimerkkinä romanttinen Hazel-tyttö, jonka kihlaukseen Anne sotkeutuu ja saa kiukut niskaansa. Annekaan ei aina onnistu.) Muiden hahmojen rohkaiseminen annemaisempaan, aurinkoisempaan elämään tuntui olevan tässä osassa erityisesti esillä. On tietenkin lukijasta kiinni, miten tällaiseen käännyttämiseen suhtautuu, mutta kukapa ei joskus kaipaisi lisää aurinkoa elämäänsä?

Tapahtumisen hajanaisuuteen vaikuttaa myös se, että osa niistä kuvataan kirjeinä Gilbertille, eli mukana on kirjeromaanin aineksia. Episodimaisuudesta huolimatta Anne of Windy Poplars oli minusta suloinen kirja rakkauskirjeineen, joita emme ikävä kyllä saa nähdä, ja pikku-Elizabetheineen. Naureskelin itsekseni Annen epävireiselle kynälle ja Montgomeryn tavalle poistaa pätkiä Annen kirjeistä sitten, kun kynä on vireessä. Mielestäni lukijan mielikuvituksen varaan jättäminen toimi tässä mainiosti, sehän on hyväksi todettu tehokeino, ja pitäähän Annelle ja Gilbertillekin toki jotain yksityisyyttä jättää. Elizabethin ja Annen yhteiset hetket vetosivat minunlaiseeni haaveilijaan niin kuin lapsenakin. (Muistan inspiroituneeni piirtämään silloin samanlaisia karttoja kuin Anne ja Elizabeth.)

Vaikka Anne of Windy Poplars jäi alkuperäisten osien tasosta, siinä ei esimerkiksi ole samanlaista syvyyttä kuin seuraavassa Anne's House of Dreamsissa, se yllättäen osui nyt lukuhermoon paremmin kuin Anne of the Island. Omia lapsuuden ja nykyhetken (ja tulevaisuuden) lukukokemuksia ja sitä, kuinka paljon lukuhetki vaikuttaa olisikin hauskaa verrata, jos kaikista olisi vielä aineistoa tallessa.

Luetut teokset: Anne of the Island & Anne of Windy Poplars 
(Annan unelmavuodet, suom. 1921, ja Anna opettajana, suom. 2002)
Kirjailija: L. M. Montgomery
Kustantajat: Aladdin, Bantam Books
Ilmestymisvuodet: 1915, 1936
Sivumäärät: 358, 258

perjantai 18. marraskuuta 2016

Top 5 Friday: Romanttiset komediat

November 15: Movie Freebie -- top ten all time favorite movies, top ten foreign films, top ten rom-coms, top ten 90's movies, top ten action flicks, top ten tear-jerkers, top ten movies your favorite actor/actress is in, top ten movies with PoC leads, etc. etc.) (The Broke and the Bookish)

Romanttiset komediat

1. 500 Days of Summer 
Tässä vain on jotain söpön omaperäistä, alkaen kerronnasta ja siitä, miten pääparin tarina lähtee sujumaan. Täytyy myöntää, että Tom ja Summer eivät ole erityisen rakastettavia ihmisiä, mutta piristävää sekin. Lisäksi tässä on mahtava loppukohtaus.



(Aloin miettiä, onko se loppukohtaus sittenkään niin mahtava. Toisaalta hauska ja suloinen, mutta voihan sen nähdä vain ympyränä takaisin.)

2. Amélie
Améliessa on monta omalaatuista, liikkuvaa palasta, jotka kuitenkin liittyvät toisiinsa: on puutarhatonttua, Soutajien aamiaista, se passikuvakaveri... Lisäksi on tietenkin taustalla höpöttelevä kertoja ja joukko enemmän tai vähemmän omituisia hahmoja. Jos en pitäisi tästä niin paljon, niin luultavasti inhoaisin tätä.



3. Rakkautta vain (Love Actually)
Rakkautta vain saa minut kietoutumaan joulutunnelmaan sydämenkuvat silmissä. Eikä edes liian sokerisesti. (Vrt. samantyylinen Valentine's Day)



4. Poika (About a Boy)
Will ja Marcus ovat ihana kaksikko. Mielenterveysongelmien ja kiusaamisen kautta elokuvassa on myös synkempiä sävyjä, mutta silti sen voi katsoa hyvällä mielellä. En ole lukenut Nick Hornbyn alkuperäistä kirjaa, mutta kiinnostaisi selvittää, onko se yhtä sympaattinen tapaus kuin elokuva.



5. Neljät häät ja yhdet hautajaiset (Four Weddings and a Funeral)
Tämä lista on täynnä Hugh Grantia, mutta ei sille mitään mahda, että Briteissä on tehty ihania romcomeja ja Grant on ollut paikalla melkein aina.



tiistai 15. marraskuuta 2016

Laureen Myracle, John Green, Maureen Johnson: Let it Snow - Kolme talvista rakkaustarinaa

Kolme toisiinsa lomittuvaa riemukasta ja romanttista tarinaa täynnä lunta ja unohtumattomia suudelmia.

Valtava lumimyräkkä toimii Amorina kolmelle epätodennäköiselle parille Gracetownin pikkukaupungissa. 
(Takakannesta)

Let it snow sisältää kolme toisiinsa lumimyrskyn kautta linkittyvää novellia: Jubilee Express, Lumienkeli-ilmiö ja Sikojen suojeluspyhimys. Rakkaus on aiheena kaikissa kolmessa ja se, miten lumi aiheuttaa mutkia matkaan.

Jubilee-tyttö on matkalla isovanhempiensa luo, kun lumimyrsky katkaisee junan kulun. Hän ei jää paikalleen odottelemaan, vaan lähtee kohti lähellä sijaitsevaa kahvilaa. Siellä hän tapaa Stuartin, joka saa hänet miettimään suhdettaan poikaystäväänsä Noahiin.

Samaan aikaan Tobin ja hänen ystävänsä JP ja Herttua ponnistelevat lumen läpi kohti kahvilaa, johon on saapunut joukko cheerleadereita, joiden junan lumimyrsky on pysäyttänyt. Ehtona cheerleadereiden seuraan pääsylle on saapua paikalle ennen muita yrittäjiä ja tuoda mukanaan Twister-peli. Matkalla selviää tietenkin uusia tunteita.

Viimein juuri poikaystävästään eronnut Addie on saanut tehtäväkseen noutaa ystävänsä uusi lemmikkipossu tämän puolesta. Ystävät huomauttavat, että Addie ajattelee usein vain itseään, mikä käy surkeasti toteen, kun possun noutaminen unohtuu ja viimein paikalle päästyään Addie kuulee sen tulleen annetuksi toisaalle. Ja miksi poikaystävä ei ole tullut sovittuun tapaamiseen? Eikö hän halua sopia Addien kanssa?

Kolmesta kirjoittajasta ainoastaan John Green oli minulle etukäteen tuttu, vain yhdestä romaanista hänkin. Eri kirjoittajista huolimatta novellit sopivat yhteen mainiosti ja idea vähitellen toisiinsa liittyvistä ja paljastuvista suhdekiemuroista on suloinen. Novellien ilmapiiri on yhteneväisen talvinen, tiedättehän: sellainen että tämä pitäisi nauttia joululomalla kuuman kaakaon kanssa, ja toisten kirjoittajien hahmoja vilahtelee siellä täällä. Lopulta kaikki vielä kietoutuu romanttisesti yhteen. Kirjoitustyyli (tai ehkä se on kunkin minäkertojan ääni tai suomentajien tyyli) poikkeaa tietenkin toisistaan ja toisista pidin enemmän kuin toisista. Ensimmäinen jopa ärsytti hauskaksi tarkoitetulla kikkailullaan, mutta viimeisestä pidin paljonkin, vaikka Sikojen suojeluspyhimyksen päähenkilö taas onkin lähtökohtaisesti epämiellyttävin hahmo.

Myös novellien aivoton cheerleaderjoukko ja sen myötä naiskuva ihmetytti välillä. Okei, kyseessä on kai tarkoituksella ylivedetty vitsi ja hahmotkin keskustelevat aiheesta kriittisesti, mutta sitä olisi voinut vetää yli enemmänkin. Nyt juttu tuntui enimmäkseen kliseen toistamiselta eikä kritisoinnilta. Tyhmiksi kuvatut cheerleaderit toisaalta saavat minut haukottelemaan, vaikka sen tekisi miten, joten ehkä tämä kohta ei vain osunut minun huumorintajuuni

Vaikka suomennoksesssa ei vikaa ollutkaan, tämä on niitä kirjoja, jotka olisin mieluummin lukenut englanniksi. Suomennoksesta huolimatta novellien pohjalla tuntui jokin itsepäinen, amerikkalainen pohjavire, joka sai koko ajan muistamaan, että hei, tämä on käännös, mikä ei tietenkään ole toivottavaa lukiessa. Ehkä kyse on tekstin sävyistä, kulttuurien eroista tai siitä, että tämäntyylistä viihdettä näkee jatkuvasti englanniksi telkkarista ja koko ongelma onkin tottumiskysymys. En tiedä onko tämä yleinenkin tunne, mutta sama vaivasi minua jo aiemmin lukemassani Greenin Arvoitus nimeltä Margossa.

Luulen, että olisin ihastunut kirjan novelleihin enemmän muutama vuosi sitten. Kaikki oli nytkin söpöä ja kirja sopi täydelliseksi lukemiseksi ensimmäisiin lumisiin päiviin, mutta en päässyt samalle aaltopituudelle huumorin kanssa. Lisäksi aion kyllä kokeilla seuraavan Greenini lukemista alkuperäisellä kielellä.

Luettu teos: Let it Snow - Kolme talvista rakkaustarinaa
Kirjailijat: Laureen Myracle, John Green, Maureen Johnson
Englanninkielinen alkuteos: Let it Snow
Suomentajat: Inka Parpola, Helene Bützow, Kaisa Kattelus
Kustantaja: WSOY (2016)
Ilmestymisvuosi: 2008
Sivumäärä: 312

tiistai 8. marraskuuta 2016

A Series of Unfortunate Events: Meet Count Olaf (Teaser) & Traileri (Postaus päivitetty 17.11.)

Postausta päivitetty 17.11. (Lisään tämän tähän samaan postaukseen, jotta koko blogi ei täyty surkeilla sattumuksilla ;)



Traileri julkaistu!

Pidemmästä pätkästä saa jo paremman käsityksen siitä, millainen sarjan yleisilme tulee olemaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että se seuraa kirjoja aika hyvin, mutta ottaa omiakin vapauksia. 

Ajatuksia tiivistetysti:

- Paikoitellen huumori tuntui vähän samalta kuin piirretyissä, Looney Tunes sun muut. En osaa vielä sanoa onko tämä hyvä vai huono.

- Hämmästyin Olafin viittausta nettiin, mutta mikäs siinä, jos sarja ottaa oman huumorilinjansa ja hoitaa sen sitten myös kunnolla. Lopulta kirjasarjalla ei kai ole selvää tapahtuma-aikaa, vaikka minä sijoitinkin ne lapsena johonkin epämääräiseen menneeseen aikaan. (Ehkä Olafin netti toimiikin höyryllä? Tai tämä oli harkittu rikkominen ja sarjassa ei oikeasti olekaan nettiä, mutta juuri siksi siihen viitattiin.)

- Klaus tuntui tässä paljon onnistuneemmalta kuin teaserissa, vaikuttaa hyvältä! Muista lapsista en osaa sanoa vielä mitään.

- Poe ei yski...

- Hrr, kylmät väreet kun Olaf ilmoittaa seuraavansa Baudelaireja mihin nämä menevätkin. Tämä on se puoli Olafista, joka minusta puuttui Jim Carreyn versiosta.

- En oikein pääse yli HIMYM- ja Barney-viboista :D

- Toivon vain peukalot pystyssä että sarjan fiilis on sellainen hauskan synkkä ja käsittämätön niin kuin kirjatkin olivat ala-asteikäisen minäni mielestä. Toistaiseksi ei näytä kovin synkältä, mutta muuten visuaalisesti ihan hyvältä!

***



Perjantai 13. tammikuuta ja Netflixin uuden A Series of Unfortunate Events -sarjan julkaisupäivä lähestyy hitaasti, mutta lähestyy kuitenkin!

(Tähän väliin infoa: Lemony Snicketin Surkeiden sattumusten sarja oli lempikirjojani ala-asteikäisenä, joten vähitellen tässä alkaa innostua, kun tammikuu lähenee. Varsinkin kun vuoden 2004 elokuva oli vähän plääh. En yleensä kirjoita blogiini tv-sarjoista, mutta nyt en malta olla postaamatta.)

3.11.2016 julkaistiin teaser Meet Count Olaf, joka on Youtubessa kerännyt kommentteja ja ajatuksia alleen. Muutamakin on kiinnittänyt huomiota siihen, miten Neil Patrick Harris täyttää kirjojen pahiksen, kreivi Olafin roolin. Vertailuja Jim Carreyyn, joka näytteli roolin elokuvassa, tulee totta kai esiin. Lisäksi vuodesta 2004 on sen verran aikaa, että elokuva alkaa kuulua ihmisten lapsuuteen ja lapsuudesta rakkaat, ainoat oikeat asiat ovat usein tiukassa. 

Minusta teaser vaikuttaa oikein hyvältä. Ainakin noin päältäpäin. On sopivan synkkää, lapsikolmikko on oikean ikäinen rooleihinsa ja näyttelijät ylipäätään näyttävät suunnilleen siltä miltä pitääkin. Tosin Klausissa tuntuu olevan jotain vialla. Odotan mielenkiinnolla miten uusi Olaf muotoutuu, mutta uskon että NPH hoitaa työn hyvin. En ole nähnyt häneltä muuta kuin How I Met Your Mother -sarjan Barneyn roolin, mutta sen perusteella ei ole valittamista. (Toki roolit ovat keskenään erilaiset.)

Sen sijaan allekirjoitan mielipiteen siitä, että tuntuu kuin tässä nyt olisi puettu ihmisiä rooliasuihin ja näyteltäisiin vähän. Ei tunnu aidolta. Tosin alle minuutin pätkästä ei voi vielä tehdä suuria päätelmiä, mutta toivon että tämä ongelma ei vaivaa sarjaakin. 

Kreivi Olafin nenä näyttää olevan muovailuvahasta ja irtoamaisillaan (ehkä se sitten onkin tekonenä... kyseinen herrasmies tunnetusti harrasti naamioitumista) ja voi olla, että se onkin puvustus, tai maskeeraus, joka aiheuttaa tuon epäaitouden tunteen. Vähän huolestuttaa, täytyy myöntää.

Laivakohtaus ja labyrintti hämmensivät: kirjojen lukemisesta on kyllä vuosia, mutta näin huonosti en uskonut muistavani. Niitä ei kai ollut kirjoissa? Vai oliko? Kuinka paljon juonta on muutettu? Sillä lailla sopivasti vai tehdään kaikki uusiksi -tyylillä? Mitä pidemmälle kirjoitan tätä postausta, sitä enemmän huolestuttaa :D

Sen sijaan naurut herätti teaserin kuvausteksti: Meet the star of a new Netflix series telling the story of a very handsome actor and three selfish and ungrateful orphans who refuse to give him the enormous fortune their dead parents left behind.
Tämä on niin Snicketiä että tuli ikävä ala-asteelle. Toivottavasti sarjaan on saatu samaa henkeä, edes hippunen.

(Ja ne ovatkin Klausin silmälasit, jotka häiritsevät. Kansissa ja kuvituksissa ne ovat pyöreät!)

***

Löytyykö täältä kenties muita, joiden Surkeiden sattumusten -kuume alkaa nousta? Odotatko sarjaa malttamattomana vai pysytkö uskollisena kirjoille tai elokuvalle? 


maanantai 31. lokakuuta 2016

Katosin kirjamessuille: kuulumisia Pasilasta 27.- 29.10.

Helsingin kirjamessut on tältä vuodelta saatu päätökseen, ja täytyy sanoa että kyllä olikin ihanat kolme päivää, jotka minä paikalla viivähdin. Pääsin sisään bloggaajapassilla, josta kiitos Messukeskukselle!

Kolmen päivän aikana jalat olivat kovilla, mutta mieli korkealla. Ympärillä oli niin paljon kirjoja ja niistä kiinnostuneita ihmisiä että huimaa miten niin paljon voi ollakaan. 

Olen kerran aikaisemminkin vieraillut Helsingin kirjamessuilla, mutta tämä kerta oli ensimmäinen bloggaajana. Kummasti jännitti ripustaa bloggaajapassi kaulaansa: nyt sitä mennään enkä ole enää samalla tavalla anonyymi kuin ennen. Aikaisemmalta kerralta viisastuneena en ahnehtinut kaikkea vaan katsoin etukäteen mikä kiinnostaa ja pysyin suunnitelmassa (ainakin melkein). Tällä kertaa tämä epäspontaani taktiikka oli toimi mainiosti. 

KirjaKallion lavan edessä paljon päitä ja niiden takana keskustelu kahdeksannesta Potterista.
Huomasin että tieni vei useinkin KirjaKallion lavaa kohti eikä ihme. Hienoa työtä lukiolaisilta!

Petri Pietiläinen ja Jone Nikula keskustelemassa kissoista

Ohjelmaa oli niin paljon kissoista ja Cheekistä lähtien, että jokaiselle varmasti löytyi jotakin. Sehän voi olla plussa tai miinus, mutta itse uskoihin että monipuolisuus on hyvä juttu.

Ostoksilla pidin kirjavilliintymiseni kurissa ja muistutin itseäni, että kaikkia vastaatulevia kirjoja ei tarvitse hankkia, joten vältyin kotona iskeviltä mitä minä tälläkin kirjalla teen -ihmettelyiltä. 

Neljän kirjan messusaalis sekä yksi ilmaiskirja viereisen kirjaston vaihtohyllystä. Vinkki pitää mukanaan vain tietyn verran käteistä todettu toimivaksi! 
En ollut koskaan tavannut muita kirjabloggaajia, mutta pienen norkoilun jälkeen uskaltauduin perjantaina (ja myöhemmin lauantaina) myös Boknäsin bloggaajanurkkaukseen. Teille kaikille joiden kanssa törmäiltiin: oli ihanaa tavata, kiitos juttutuokioista! Erityiset terveiset lauantain blogimiitin ihmisille, meitä oli paikalla mahtavan paljon ja oli huippua tutustua ihmisiin bannereiden ja profiilikuvien takana.

Lauantaina oli sitten aika suunnata kotiin ja palata vähitellen normaaliin päiväjärjestykseen. Ja sovitella uudet tulokkaat kirjahyllyyn. Tämä vaihe on aina edessä vaikka ei pahasti villiintyisikään.

Tarkoitukseni oli twiitata messujen aikana kännykkä kuumana, mutta niin se vain jäi, kun piti viilettää paikasta toiseen. Samoin kävi ajatukselleni ottaa paljon kuvia, kuten tästäkin postauksesta näkyy. Onneksi tärkein, eli messutunnelma oli kuitenkin kunnossa, joten voin huokaista onnellisena ja jäädä odottamaan seuraavia messuja ;) On se vain kipeiden jalkojen ja tungoksessa luovimisen arvoista.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Top 5 Friday: Kylmänväreitä kartanoissa

October 25: Halloween related freebie: ten scary books, favorite horror novels, non-scary books to get you in the Halloween/fall mood, bookish halloween costumes, scariest covers), scary books on my TBR, etc. (The Broke and the Bookish)

Blake Hall, jossa Anne Brontë työskenteli kotiopettajattarena (Kuva)

En usein lue nykyaikaista kauhua, enkä erityisesti innostu halloweenistakaan, mutta onneksi kirjallisuus on täynnä goottilaisen synkkiä kartanoita salaisuuksineen ja vetoisine käytävineen. Mikä olisi sen syksyisempää?

1. Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Jos syksyiltana tekee mieli lukea jotain paksua ja seikkailla kartanon öisillä käytävillä, Kotiopettajattaren romaani on täydellinen tarkoitukseen.

2. Emily Brontë: Humiseva harju

...mutta siinä tapauksessa että Kotiopettajattaren romaanin hillitty Jane ei riitä, Humisevan harjun mielipuolinen, kuolemankin yli kurkotteleva rakkaus saattaa olla se juttu. Itse yhdistän nämä kaksi kirjaa syksyyn niin tiukasti, että tuntuisi jotenkin väärältä tarttua näihin kesällä.

3. F. H. Burnett: Salainen puutarha

Salainen puutarha tuntuu monessakin suhteessa kuin Kotiopettajattaren romaanin pikkusiskolta, mutta on tietysti omilta ansioiltaankin viehättävä. Kevät on kirjassa suuressa roolissa, mutta minusta tämä sopii syksyynkin.

4. Maria Gripe: Varjo-sarja

Olen lukenut sarjan vain kerran vuosia sitten (enkä silloinkaan kaikkia osia), mutta muistan hämyisen tunnelman ja sen, että Rosengåvan talo valkoisine ruusutarhoineen oli täynnä salaisuuksia. Tavoitteenani onkin ollut kerätä kaikki neljä hyllyyni (ei niin helppoa kuin toivoisin) ja lukea uudestaan.

5. Daphne du Maurier: Rebekka

Hahmon ei tarvitse olla elossa eikä edes kummitella luodakseen väristyksiä. Max de Winterin edellinen vaimo Rebekka tuntuu kirjassa niin intensiivisesti, että päähenkilökin jää kokonaan ilman nimeä. Rakastan Rebekan tunnelmaa juuri sopivassa ahdistavuudessaan ja Hitchcockin elokuvakin on hieno.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Top 5 Friday: Hahmot, joiden mukaan nimeäisin kissani

October 18: Ten Characters I'd Name A Child/Dog/Cat/Car/Etc. After -- we did this topic back in 2011 and thought it might be fun to revisit it...feel free to spin it how you need! (The Broke and the Bookish

Hahmot, joiden mukaan nimeäisin kissani

Kuva
Top 5 Fridayni olivat tauolla muutaman viikon, mutta täällä ollaan taas!

Tällä hetkellä minulla ei ikävä kyllä ole mahdollisuutta pitää kissaa, mutta mikään ei onneksi estä miettimästä nimiä hyvissä ajoin. Onpahan valmiina sitten kun hetki on otollisempi. (Nämähän ehtivät muuttua vielä moneen kertaan ennen sitä, mutta ei siitä sen enempää...)

1. Joonatan ja Korppu (Veljeni Leijonamieli)

Nämä olisivat mahdotttoman söpöt nimet kahdelle kissalle. Lindgrenillä olisi muitakin ihania nimipareja: Eemeli ja Iida, Ronja ja Birk tai miksi ei vaikka Matias ja Loviisa.

2. Bagheera (Viidakkokirja) tai Aslan (Narnian tarinat)

Tämä menisi taas asteikolle söpö, koska olisihan se mahtavaa nimetä kissa jonkin ison esikuvansa mukaan.

3. Scheherazade (Tuhannen ja yhden yön sadut)

Pidin tästä nimestä varsinkin nuorempana. Ääntyyhän se edelleen kivasti ja siinä on mukavan jännittävä fiilis (joskin toki melko orientalistinen sellainen).

4. Minea (Sinuhe egyptiläinen)

Tämä ääntyy ihanan pehmeästi ja kun Minean ja Sinuhen rakkaus meni niin kuin meni, olisi hyvin lohdullista omistaa Minea ja sille kaveriksi Sinuhe.

5. Mr. Darcy (Ylpeys ja ennakkoluulo)

Voin kuvitella itseni huutamassa "Mister Darcya" (jostain syystä nimi ääntyy väkisinkin brittiläisittäin). Tämä sopisi sellaiselle tyylikkäälle herrasmieskissalle.

Millä perusteella sinä olet nimennyt kissasi? :) (Tai muut lemmikkisi!)

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Kate Atkinson: Elämä elämältä

Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri ei pääse paikalle lumimyrskyn vuoksi, ja tyttölapsi syntyy kuolleena.

Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri ehtii paikalle juuri ennen lumimyrskyä, ja syntyy tyttö, Ursula. Tarina alkaa. 

Ursulan tarina on kiehtovan ja kauhean 1900-luvun tarina. Vuosisadan alussa Toddin perhe elää onnellista porvarillista elämää tietämättömänä tulevista mullistuksista. "Entä jos?" kuuluu kysymys. Entä jos viisivuotias Ursula ei olisikaan hukkunut? Entä jos Hitlerin salmurha olisi onnistunut? 

(Takakansi)

Elämä elämältä sisälsi kiinnostavimman juoni-idean vähään aikaan ja vaikutti juuri siltä kirjalta, jota olen etsinyt lukujumia helpottamaan. Mukavan paksu ja sujuvaa tekstiä, check.

Kirja leikkii niillä sattumuksilla ja valinnoilla, jotka vaikuttavat meidän kaikkien elämään. Mitä jos olisin ollut siellä ja siellä tai jos olisinkin päättänyt toisin. Valinnoista seuraa aina jotakin ja Elämä elämältä näyttää varsin konkreettisesti nämä seuraukset. Ursulan elämä esimerkiksi voi johtaa niin Lontoon pommituksiin kuin päättyä jo lapsena hukkumiseen uimarannalla. Tai putoamiseen katolta. Kirjalla ja Ursulalla on monta alkua ja myös kunnioitettava määrä loppuja. Pimeys lankeaa aina uudelleen ja uudelleen. Aina ei aloiteta Ursulan syntymästä, onneksi, vaan risteyksinä elämien välillä toimivat niin avioliitot kuin uravalinnatkin. Ja eräs Ursulan elämä vaikuttaa tietenkin koko meidän tuntemaamme historiaan.

Rakastin varsinkin kirjan alkupuolta, joka soljuu eteenpäin brittiläisenä ja alkaa uudestaan ja uudestaan. Puolivälin jälkeen lukutahtini hidastui, kun se, mikä oli alkanut hauskana ideana, muuttui raskaaksi sotakuvaukseksi. Pommituksia, raunioita, ruumiita... Atkinson kuvaa kuolleita humoristisesti, samaan tyyliin kuin oikeastaan kaikkea muutakin: mihin asentoon kukakin on jäänyt ja miten he halkeavat siirrettäessä kuin paukkukaramelli. Tapa korostaa järkyttävyyttä sekin.

Luvut ja jaksot Ursulan elämissä ovat eri pituisia ja lyhyet pätkät pitivät lukijan valppaana. Pitkiä elämänkiemuroita lukiessani saatoin kuitenkin tuudittautua valheelliseen rauhaan ja jopa unohtaa, että eihän tämä(kään) elämänvaihe ole lopullinen. Ja kohta kaikki olikin taas toisin. Alut ja loput ehkä menettivät tehoaan muutaman kerran jälkeen, kun mikään ei tosiaan ole lopullista, mutta sitä kiinnostavammaksi kävi lukea, mitä kautta Ursula päätyy erääseen lopuistaan. (Tämä loppu paljastetaan jo ensimmäisillä sivuilla.)

Täytyy myöntää että huolimattomasti lukiessani en aina osannut pitää lukua elämistä: mitä tapahtui missäkin niistä ja kuka Ursulan mies oli kukakin. Vaikka kirjasta suuresti nautinkin, elämät olivat minulle lopulta melkoista sekamelskaa enkä voi kuin ihmetellä mikä työ kirjailijalla on ollut pitää langat käsissään. Ursula itsekin kokee väristyksiä ja déjà-vuita elämiensä risteyksissä ja monet hahmot tai tapahtumat toistuvat niissä samanlaisina tai pikkuisen muunneltuina. Lopulta kaikella on omanlaisensa tarkoitus, myös niillä Ursulan déjà-vuilla.

Pääni on hieman pyörällä tämän jälkeen.

Luettu teos: Elämä elämältä
Kirjailija: Kate Atkinson
Englanninkielinen alkuteos: Life after life
Suomentaja: Kaisa Kattelus
Kustantaja: Schildts & Söderströms (2014)
Ilmestymisvuosi: 2013
Sivumäärä: 595

perjantai 30. syyskuuta 2016

Top 5 Friday: Syksyn to be read -lista

Kuva 
September 27: Books On My Fall TBR List (The Broke and the Bookish)


Syksyn tbr-lista


1. J. K. Rowling, Jack Thorne & John Tiffany: Harry Potter and the Cursed Child

Olen ollut tämän kanssa kahden vaiheilla koko kesän. En aio lukea, ehkä sittenkin... Loppujen lopuksi huijaan vain itseäni, kyllähän tämä löytyy lukupinostani ennemmin tai myöhemmin. Juonenkäänteet ovat kuulemma hölmöjä ja osa hahmoista kummasti muutettuja, mutta se on kuitenkin Harry Potter.

2. J. K. Rowling: Power, Politics And Pesky Poltergeists, Heroism, Hardship and Dangerous Hobbies & Hogwarts: An Incomplete and Unreliable Guide

Harry Pottereiden ystävällä pitää kiirettä, jos aikoo pysyä kärryillä näytelmistä, elokuvista, uusista kirjoista ja ties mistä. Suhtaudun näihin hiukan toiveikkaammin kuin Cursed Childiin.

3. Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia 

Olen vähän tipahtanut Murakamin kirjojen suomennostahdista, Maailmanloppu ja ihmemaakin on vielä lukematta (pitkäaikaisesti kesken.) No mutta vielä joskus.

4. Raija Oranen: Ackté!

Tämän löysin Adlibriksen uutuuksia selatessani. Sisälläni on pieni pehmeä kohta vuosisadanvaihteelle, varsinkin jos ollaan Pariisissa 

5. Harper Lee: Kaikki taivaan linnut

Kaikki taivaan linnut on enemmänkin viime syksyn tbr-listaa. Elän siinä käsityksessä että tämä ei ole yhtä hyvä kuin aikaisempi osa, Kuin surmaisi satakielen, joten ehkä se siksi on jäänyt muiden luettavieni jalkoihin. Haluaisin kuitenkin lukea tämän.

Palataan asiaan sitten syksyn jälkeen, kuinka moni näistä on tullut luettua vai onko muita kirjoja taas kiilannut väliin. Ikuinen ihmetyksenaiheeni on se, miten huonosti lukusuunnitelmat koskaan toteutuvat...

perjantai 23. syyskuuta 2016

Top 5 Friday: Tv-sarjojen tunnarit

September 20: All About Audio freebie --  aka top ten audiobooks you should listen to, 10 books I want to listen to on audio,10 bands you should check out, 10 podcasts you should be listening to, 10 of my all time favorite albums, 10 songs I love, really whatever you can come up with. (The Broke and the Bookish)

Top 5 tv-sarjojen tunnaria

1. Peukaloisen retket
Tämä saa edustaa lastenohjelmien tunnareita, joista saisi varmasti oman listansa. Ihana Peukaloinen






2. The Rembrandts: I'll be There for You (Frendit) 
Tätä ei varmaan tarvitse esitellä.  Jo tunnari virittää oikeaan fiilikseen kun haluaa vain heittää aivot narikkaan ja katsoa jotain jo sata kertaa nähtyä. Ja läpytyskohdassa pitää tietenkin läpyttää vähän mukana. 





3. Carole King: Where You Lead (Gilmoren tytöt) 
Gilmoren tytöissä on samaa ideaa kuin Frendien tunnarissa: ollaan aina toisen tukena






4. Fran Perea: Uno mas Uno son Siete (Serranon perhe) 

Nostalgia!  Olen sitä sukupolvea joka katsoi Serranoita kesäloma-aamuina ja osaa tunnarin edelleen ulkoa. (Koska me kaikkihan puhumme käytännössä sujuvaa espanjaa niiden ruudun ääressä vietettyjen tuntien jälkeen...) Rakastan sitä miten onnelliset sanat tässä on.




5. Jace Everett: Bad Things (True Blood) 
Jos edellinen oli ihanan onnellinen nin tämä on sitten mahtavan synkeä.  Sopii täydellisesti sarjan tunnelmaan. 

Tosin minulla on kyseisestä tunnelmasta kokemusta vain ensimmäisen kauden verran.  En tullut koskaan katsoneeksi enempää vaikka ykköskausi olikin hyvä.

 


+

6. Supernatural
Alussa ei tietenkään aina tarvitse olla musiikkia. Supernatural tunnetusti harrastaa lyhyitä vaihtuvia introja, biisit ovat sitten muualla sarjassa. Jostain syystä pidän erityisesti tästä neljännen kauden kirkaisusta ja enkeleiden kohinasta:






Haasteessa oli kyse äänestä, joten yritin miettiä näitä pelkkinä biiseinä. Olipa yllättävän vaikeaa:  visuaalinen puoli tulee välttämättä mukaan, kun kyse on kuitenkin televisiosta :) Lisäksi nostalgia-arvo pyrki värittämään montaa listani tunnareista (okei niitä kaikkia).

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Top 5 Friday: Suosikkini paranormaalista romantiikasta

September 13: Top Ten ALL TIME Favorite Books Of X Genre (I know, I know. Picking all time faves. I'm MEAN. But I like knowing people's definitive faves). Can also break it down into sub-genre if that helps? (The Broke and the Bookish)



Suosikkini paranormaalista romantiikasta

En useinkaan lue paranormaalia romantiikkaa, mutta joskus harvoin tulee poistuttua mukavuusalueelta ja tartuttua siihenkin! 

1. Häivähdys
Häivähdyksen ja sen jatko-osat luin joskus kaukasina teinivuosina. Näissä oli ihanan herkkä tunnelma ja maailman suloisin ihmissusi-runopoika, johon saatoin vähän ihastua.


2. Käärmeenlumooja
Unna ja Rufus ovat sarjan pääpari, mutta vähintään yhtä paljon pidin sivuhahmoista. Olen omalla mukavuusalueellanikin hahmo- tai tunnelmavetoinen lukija. Monimutkaiset maailmanpelastusjuonet tai hurjat taistelukohtaukset ovat vähän plääh.

3. Jäljellä ja Toisaalla
No joo, tämä ei ole paranormaalia romantiikkaa, enemmänkin scifiä tai dystopiaa, mutta hyshys. Kirjaparin idea oli kiinnostava ja lukaisin molemmat parissa päivässä.

4. Susiraja
Tutustuin Raisaan ja Mikaeliin kesälukemisena ja ihaniahan he ovat. Pidin siitä, miten Raisa ja kykynsä vahvistuvat sarjan edetessä ja pisteet hänen kykyjensä omaperäiselle selitykselle.

5. Aikamatkustajan vaimo
Ei varsinaista paranormaalia romantiikkaa, ainakaan nuorten sellaista, mutta ei aivan tavallistakaan! Rakastan kirjan ideaa aikamatkustuksesta geenivirheenä tai sairautena, jolla sille saadaan uskottava selitys. (Tästä ehkä nähdään, miksi yliluonnollisuus ei varsinaisesti ole minun juttuni.)

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Top 5 Friday: Kirjat, jotka toivoisin näkeväni tv-sarjoina

September 6:  In honor of Fall Tv, do a tv-themed topic! Top ten favorite tv shows of all time, ten new shows coming out this Fall that are on my radar, tv shows I wish never got cancelled, tv shows I would recommend to book characters, books I wish would be tv shows, ten favorite shows from the late 90's or early 2000's, ten tv shows for every fantasy lover, etc. (The Broke and the Bookish)

Kirjat, jotka toivoisin näkeväni tv-sarjoina


1. J. K. Rowling: Harry Potterit

Kuvitelkaa sitä yksityiskohtien määrää, joka saataisiin upotettua sovitukseen (verrattuna Harry Potter -elokuviin), kun käytettävänä olisivat kokonaiset tuotantokaudet. Nykyään, kun kaikki seitsemän on julkaistu, tv-sarjan tekijät tietäisivät mihin keskittyä, mitä on tulossa ja minkälaisia salaisuuksia minkäkin hahmon pinnan alla piilee.


2. Lemony Snicket: Surkeiden sattumusten sarja

Nämä olivat suosikkikirjojani lapsena. Ensimmäisten kirjojen pohjalta tehty elokuva oli ok, mutta unelmieni tv-sarjassa olisi mukana kaikki kirjat ja taas niitä yksityiskohtia...

Ei kun oho: http://www.imdb.com/title/tt4834206/
(!!!)

3. L. M. Montgomery: Kotikunnaan Rilla

En tiedä, kestäisinkö tätä, mutta tämä fanitraileri on se mitä haluan:



4. Haruki Murakami: 1Q84

Olisi äärimmäisen kiinnostavaa nähdä tämä paksukainen tv-sarjana. En ole vieläkään ihan varma, mitä kirjassa tapahtui tai mitä tv-sarjassa tapahtuisi, mutta voin kuvitella kaksi kuuta leikkikentän yläpuolella ja unenomaisen tunnelman, joka sarjassa olisi.

5. Satu Koskimies: Hurmion tyttäret

Ihastuin kirjaan sen ilmestymisaikoihin (2009) ja vaikka en ole sen jälkeen sitä lukenut, enkä tiedä ihastuisinko uudestaan, näkisin hurmion mielelläni tv-ruudulla!

perjantai 2. syyskuuta 2016

Top 5 Friday: Kirjoja historian tunnille

August 30: Back To School Freebie -- anything "back to school" related like 10 favorite books I read in school, books I think should be required reading, Required Reading For All Fantasy Fans, required reading for every college freshman, Books to Pair With Classics or Books To Complement A History Lesson, books that would be on my classroom shelf if I were a teacher (The Broke and the Bookish)



Kirjoja historian tuntia täydentämään

1. Rick Riordan: Percy Jacksonit
Ihan ensimmäinen kirja(sarja), joka tulee kysymyksestä mieleen. Luulen että näiden kanssa olisi hauskaa tutustua antiikin jumaliin.

2. Jostein Gaarder: Sofian maailma
Sofian maailma menee filosofian puolelle, mutta sopisi varmasti myös historian tunnille. Itse muistan pitäneeni siitä, että kirja esitteli asiansa tiivistetysti ja aikajärjestyksessä. Ei aina itsestäänselvää tunneilla.

3. Ruta Sepetys: Harmaata valoa
Baltian maiden historia jäi omilla historian tunneillani vähän vieraaksi. Sitä paitsi vuosilukujen ja isojen linjojen rinnalla on kiinnostavaa lukea yhden ihmisen tai perheen kohtalosta.

4. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
Tutustumismatka muinaiseen Egyptiin ja kaupan päälle yhtymäkohtia toiseen maailmansotaan. Kaikki mitä historian tunnille tarvitaan.

5. Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa
Tämä kurssi olisi sitten jokin viktoriaanisen ajan hifistelijöiden kurssi. Ensin opiskeltaisiin ajan tapoja ja sitten bongattaisiin niitä ihmemaasta.

(Minulle kelpaisi tällainen kurssi. Liisan seikkailut ihmemaassa on rakas kirja, mutta harmittaa vähän, että en tunne viktoriaanista aikaa tarpeeksi hyvin. Moni ihmemaan vitsi on varmaan mennyt ohi.)

~~~

Täytyy sanoa, että tämä lukutoukka olisi ollut iloinen, jos historian tunnilla olisi käytetty kaunokirjallisia teoksia. Peruskoulun ja lukion olisi voinut suorittaa niitä lukemalla. Lukupiirinä.

tiistai 30. elokuuta 2016

L. M. Montgomery: Emily Climbs & Emily's Quest (Runotyttö maineen polulla ja Runotyttö etsii tähteään)

Emily Starr was born with the desire to write. As an orphan living on New Moon Farm, writing helped her face the difficult, lonely times. But now all her friends are going away to high school in nearby Shrewsbury, and her old-fashioned, tyrannical aunt Elizabeth will only let her go if she promises to stop writing! All the same, this is the first step in Emily's climb to success. Once in town, Emily's activities set the Shrewsbury gossips buzzing. But Emily and her friends are confident - Ilse's a born actress, Teddy's set to be a great artist, and roguish Perry has the makings of a brilliant lawyer. When Emily has her poems published and writes for the town newspaper, success seems to be on its way - and with it the first whispers of romance. Then Emily is offered a fabulous opportunity, and she must decide if she wants to change her life forever. (Takakansi)

(Postaus saattaa sisältää juonipaljastuksia)

Emily Climbs jatkaa siitä, mihin Emily of New Moon jäi. Emilyn elämä äitinsä sukulaisten kartanossa jatkuu. Vaikka Emilyn ja Elizabeth-tädin välit ovat hieman parantuneet, täti ei vieläkään ymmärrä Emilyn kirjoittamista. Hän asettaa ehdon Emilyn koulutukselle: Emily ei pääse opiskelemaan, jos ei lopeta kirjoittamistaan. Onneksi Jimmy-serkku ja Laura-täti ovat Emilyn puolella niin kuin ensimmäisessäkin osassa. Koulun ja kirjoittamisen palon lisäksi ihmissuhteet, ihastumiset ja hyvin montgomeryläiset juorut liittyvät Emilyn elämään.

(Erityisesti tämä kohta herätti minussa hilpeyttä, kauheudessaankin: "Her mother had eloped, hadn't she? And Ilse's mother? Of course, she had been killed by falling into the old Lee well, but who knew what she would have done if she didn't?")

Emilyn isän ystävä Dean Priest on kiinnostava hahmo. Hän tuo trilogiaan oman, tumman sävynsä. Ensimmäisessä osassahan hän pelastaa Emilyn kielekkeeltä, lupaa odottaa tyttöä ja vitsailee tämän elämän kuuluvan nyt hänelle. Emily ei tietenkään halua kuulua kenellekään, mutta Dean pysyy silti mukana tytön elämässä tärkeänä ystävänä. Koko ajan Emilyn kasvaessa Dean tosiaan tuntuu odottavan, vähän vihjailevan, ja tietävän, että Emily, ainakin osittain, kuuluu hänelle. Hieman yllättävä sävy lastenkirjoiksi luokiteltuun trilogiaan.

Emilyn yliluonnollinen kyky, jolla hän selvitti Ilsen äidin kohtalon, häivähtää taas mukana. Muuten sanoisin Runotyttö-trilogian keskimmäistä aika perus-montgomeryksi. Kouluelämän hauskat sattumukset ja asuminen epäluuloisen Ruth-tädin luona ovat suuressa roolissa. Ruth-täti tavallaan toistaa Elizabeth-tädin roolin ensimmäisestä kirjasta ja onnistuu näyttämään Elizabeth-tädin aika mukavana asuinkumppanina, Ruth-tätiin verrattuna. Rehellinen ankaruus on kuitenkin miellyttävämpää kuin epäluuloinen kyräily, tuntuu olevan tätien välinen ero. Vaikka on Ruth-tädilläkin omat hyvät puolensa, lopulta.

Emily knows she's going to be a great writer. She also knows that she and her childhood sweetheart, Teddy Kent, will conquer the world together. But when Teddy leaves home to pursue his goal to become an artist at the School of Design in Montreal, Emily's world collapses. With Teddy gone, Emily agrees to marry a man she doesn't love ... as she tries to banish all thoughts of Teddy. In her heart, Emily must search for what being a writer really means.... (Takakansi)

Trilogian kahteen ensimmäiseen osaan verrattuna Emily's Quest on äkkiä jotain aikuisempaa, tai ainakin synkempää. Jo ensimmäisessä osassa sekä Emilyn isä että opettaja herra Carpenter ennustivat, että Emily tulee rakastamaan syvästi, kärsimään ja maksamaan lahjastaan.

Emilyn tila unettomine öineen ja puuttuvine elämänhaluineen kuulostaa kovasti masennukselta. Nykyään tiedän Montgomeryn kärsineen mielenterveysongelmista, mikä saa Emilynkin päiväkirjamerkinnät näkymään uudessa valossa. En ole lukenut Montgomeryn päiväkirjoja, vielä, joten en tiedä onko hänessä ja hänen hahmossaan paljonkin yhteistä.

Myös halu kirjoittaa katoaa. Pienet sattumukset harvenevat, vaikka eivät lopu kokonaan, ja kerronta saattaa hypätä kokonaisen vuodenajan yli toteamalla, että talvi oli synkkä. Emilyn lapsuudenystävät Ilse, Teddy ja Perry ovat maailmalla luomassa uraa, Emily on jäänyt kotiin tekemään työtään. Dean Priest on paikalla hänen seuranaan ja miehen myötä koin taas tutut väristykset. Valitseeko Emily Deanin? Miten siinä tapauksessa käy Emilyn uralle? Tiedän mitä tapahtuu, tai en, loppuhan on melko avoin, mutta silti!

Olin lapsena team-Teddy, myös kun piti valita Teddyn ja Anna-kirjojen Gilbertin välilllä, koska ilmeisesti taiteilijapojassa vain oli sitä jotakin. Ehkä jännityksennälkäinen kirjatoukka kiinnostui Teddyn epävakaudesta: ei voinut tietää rakastaako hän Emiliaa vai ei! (Joskus on hyvä, että meidän ei oikeasti tarvitse elää fiktiivisten ihastustemme kanssa.) Gilberthän osoittaa kiinnostuksensa Annaa kohtaan heti ensimmäisessä kirjassa, vaikka tekeekin sen valitettavan kömpelösti. 

Kiinostavaa Emilyn tarinassa on se, miten trilogia keskittyy Emilyn kirjoittamiseen. Rakkaus on mukana, mutta kuten Ilse sanoo:

"You never really cared a hoot about any he-creature, did you, Emily?" (s. 172)

Ainakin Emily onnistuu huijaamaan ihmisiä ympärillään. Toisaalta, kirjoittaminen tosiaan on Emilylle kaikki kaikessa ja luultavasti lopulta se suurin rakkaus. Lisäksi ylpeys ei anna hänen näyttää tunteitaan... ja kun toisella puolellakin on oma ylpeytensä, edestakaisin mennään monta kertaa. Ja välillä käväistään jälleen yliluonnollisen puolella. Kaiken viivyttelyn jälkeen loppu tuli hieman nopeasti, kuin pikakelauksella, mutta olen tietenkin tyytyväinen että näin kävi synkkien lukujen jälkeen.

(Spoiler-vaara:

Loppu on onnellinen, mutta melko avoin. Se ei kerro, minkälaista elämää Emily ja Teddy lopulta asettuivat elämään. Toisaalta olen tyytyväinen, että Emilyn tarina päättyy mihin päättyy, yhtä monta osaa kuin Anna-kirjoissa olisi tuntunut venyttämiseltä. Lisäksi on hauskaa jossitella: Mitä jos Emily tosiaan olisi valinnut Deanin? Olisiko hän enää koskaan kirjoittanut? Kirjoittiko hän Teddynkään kanssa? Haluaisin ainakin kuvitella pariskunnan kodikkaasti yhdessä, toisen maalaamassa ja toisen kirjoittamassa. Ja mitä jos Emily ei olisi valinnut kumpaakaan miestä, vaan keskittynyt uraansa?)



Luetut teokset: Emily Climbs, Emily's Quest
Kirjailija: L. M. Montgomery
Kustantajat: Bantam Books, Laurel-Leaf
Ilmestymisvuodet: 1925, 1926
Sivumäärät: 325, 228