perjantai 29. huhtikuuta 2016

L. M. Montgomery: Emily of New Moon (Pieni runotyttö)

Emily Starr never knew what it was to be lonely -- until her beloved father died. Now Emily's an orphan, and her mother's snobbish relatives are taking her to live with them at New Moon Farm. She's sure she won't be happy. Emily deals with stiff, stern Aunt Elizabeth and her malicious classmates by holding her head high and using her quick wit. Things begin to change when she makes friends: with Teddy, who does marvelous drawings; with Perry, who's sailed all over the world with his father yet has never been to school; and above all, with Ilse, a tomboy with a blazing temper. Amazingly, Emily finds New Moon beautiful and fascinating. With new friends and adventures, Emily might someday think of herself as Emily of New Moon. (Takakansi)

Minulle ja monelle muulle lapsuudesta rakas Emily of New Moon/Pieni runotyttö on tarina orpotytöstä, joka saa kodin sukulaistensa luota. Pieniä ja isompiakin sattumuksia, kirjallisia taipumuksia, kissoja, maalaiskylä, vanha kartano... (Tiedättekö ne Hogwarts-home -kuvat Harry Pottereista? Olen tullut siihen tulokseen, että minun kotini on Uudessa kuussa.)

Samalla kun seurataan Emilyn elämää uudessa ympäristössä, kuljetaan hänen mukanaan lapsuudesta tyttövuosiin ja alppipolkua kohti unelmaa kirjailijan urasta. Emilyn tarina jatkuu vielä kahden osan verran, tässä ensimmäisessä vietetään huolettomia lapsuuspäiviä, mutta kunnianhimo ja häivähdys synkemmistä ajoista ovat jo mukana. 

Mielenkiintoista Emily of New Moonissa on yliluonnollisen pilkahdus, jolla Emilyn ystävän Ilsen äidin kohtalo selviää. Sama sävy jatkuu trilogian muissakin osissa, mutta puuttuu saman kirjalijan Anna-kirjoista. Lisäksi selittämätön leimahdus (flash) lisää omansa Emilyn tarinaan. Tällä lukukerralla kiinnitin huomiota myös Emilyn Jumala-pohdintoihin: hänen ja hänen isänsä käsityksen mukaan jokaisella on oma, erilainen jumala, höpsöllä taloudenhoitaja Ellenillä homssuinen, ankaralla Elizabeth-tädillä arvokas ja niin edelleen. Uskoisin, että ajatus ei ole kirjoitusaikanaan ollut yleinen ainakaan papinrouvalle, jollainen Montgomery oli.

Montgomery kirjoittaa kaunista kieltä ja yhdistettynä joskus mustaankin huumoriin saa minut edelleen vuorotellen ihastelemaan ja nauramaan. Jos tyttökirjat joskus ajatellaan vain kevyeksi runoiluksi, niin väitän, että ainakin Montgomerylla mukana on sekä elämä että kuolema ja molemmista voi saada huumoria. Eräs Emilylle tärkeän henkilön kuolema trilogian kolmannessa osassa on yhtä aikaa niin surullinen ja hilpeä, että en vieläkään tiedä itkisinkö vai nauraisinko.


Syyni tarttua Emily of New Mooniin oli se, että I. K. Inhan suomennos vuodelta 1961 on lyhennetty, joten tietysti tahdoin lukea lapsuuden rakkaan kirjan lopultakin kokonaan. 

Ja kyllähän niitä poistoja löytyikin. Olen elämäni aikana lukenut suomenkielisen version sen verran monesti, että pystyin sanomaan, missä on enemmän tekstiä kuin mihin olen tottunut. Lyhentäminen on tapahtunut leikkaamalla lauseita ja kokonaisia kappaleita sieltä täältä. Emilyn ystävän Dean Priestin ja Emilyn ensikohtaaminen loppuu suomennoksessa näin:

"- Mikä lapsi, hän mutisi. - En milloinkaan unohda hänen silmiään, kun hän makasi siinä kuoleman partaalla - pelkäämätöntä pikku sielua. Enkä ole koskaan nähnyt olentoa, joka olisi ollut niin tulvillaan pelkkää olemisen iloa. Hän on Douglas Starrin tytär. Douglas ei koskaan sanonut minua Pönttöseläksi."

Ja alkuperäisessä kohtaus jatkuu:

"He stooped and picked up the broken aster. Emily's heel had met it squarely and it was badly crushed. But he put it away that night between the leaves of an old volume of Jane Eyre, where he had marked a verse -- 
                All glorious rose upon my sight 
                That child of shower and gleam."

Järjestelmällisen poiston uhreiksi ovat joutuneet ainakin lukuisat kirjallisuusviittaukset ja Emilyn huoli siitä että hänen kissansa ei saa pentuja. Yhtä usein kuin Montgomery mainitsee puuttuvat kissanpennut, ne on hämmentävästi poistettu suomennoksesta. (Vaikka en tietenkään kannata sitä, että kissat saavat kuljeskella ja tehdä pentuja niin paljon etteivät tiedä, mitä niillä tekisivät, niin kuin Emily sanoo.) Lisäksi Emilyn keskusteluja kulkukauppias Kellyn ja isotäti Nancyn kanssa on lyhennetty, kissan aiheuttama häiriö rukoustilaisuudessa on kokonaan poissa ja mitähän muuta vielä.

Selkeää syytä poistoille on vaikeaa keksiä. Lapsiyleisön ei oleteta tuntevan kirjallisuusviittauksia? Tarinan sujuvoittaminen ja "turhan" poistaminen? Luultavasti tekstiä on haluttu sovittaa lapsille sopivammaksi, tällaisia ajatuksia herättivät ainakin Kellyn sammakkovoide ja Nancy-tädin puheet. Jonkun pitäisi suomentaa nämä lyhennetyt Montgomeryn kirjat kokonaan! Uudet kannetkin tulivat 2000-luvulla, joten miksi ei täydellisiä suomennoksia?

Loppuun vielä sitaatti, joka nyt vaan on:

"The universe is full of love - and spring comes everywhere - and in death you open and shut a door."

Luettu teos: Emily of New Moon
Kirjailija: L. M. Montgomery
Kustantaja: Laurel Leaf
Ilmestymisvuosi: 1923
Sivumäärä: 339

6 kommenttia:

  1. Runotyttöjen vanhat pai.nokset on ymmärtääkseni lyhentämättömiä, olen ne lukenut ja huomannut eron kuusikymmenluvun lyhennettyihin versioihin. Painosvertailuista voi lukea täältä:
    http://sheferijm.vuodatus.net/lue/2014/08/l-m-montgomery-pieni-runotytto-vertailua-vanhan-ja-uuden-painoksen-valilla


    Syistä, miksi runotytöt ja muista tyttökirjoja on lyhennetty kuusikymmenluvussa on kirjoitettu jossain, mutta en nyt muista linkkiä.

    Itse toivoisin, että saisin jostain käsiini alkuperäiset Emilyt, vaikka Inhan käännös tuo mainitsemani tutkimuksen mukaan onkin alunperin uskollinen alkutekstille. Ensimmäiset painokset siis ovat lyhentämättömiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä! Tiesinkin, että painosten suomennoksissa on eroja, mutta en sitä että vanhat ovat oikeasti lyhentämättömiä: mielenkiintoinen postaus.

      Olisipa kiinnostavaa tietää syy lyhentämiselle, varsinkin jos vanhat painokset ovat kokonaisia ja sitten lyhennetään, yleensä kai on toisin päin. Houkuttaisi tutustua noihin vanhoihin suomennoksiin, jos jossain tulisivat vastaan.

      Poista
    2. Löysin tuon linkin, jossa lyhentämistä on tutkittu.
      https://helda.helsinki.fi/handle/10138/158412

      Poista
  2. Olivatpa linkit mielenkiintoisia. Itse olen lukenut Annoja jonkin verran, mutta Runotyttöihin en ole vielä erityisemmin tutustunut. Yhdestä kirjasta olen lukenut pätkän ja lapsena katsoin TV-sarjaa satunnaisesti.

    Postauksesi sai minussa aikaan kunnon tyttökirjamanian! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Runotyttöjä lämpimästi! Kuulemani mukaan tv-sarja tosin poikkeaa melkoisesti kirjoista.

      Hauska kuulla, tyttökirjamaanikoita ei voi olla maailmassa liikaa :D

      Poista

Kiitos kommentistasi :)