tiistai 30. elokuuta 2016

L. M. Montgomery: Emily Climbs & Emily's Quest (Runotyttö maineen polulla ja Runotyttö etsii tähteään)

Emily Starr was born with the desire to write. As an orphan living on New Moon Farm, writing helped her face the difficult, lonely times. But now all her friends are going away to high school in nearby Shrewsbury, and her old-fashioned, tyrannical aunt Elizabeth will only let her go if she promises to stop writing! All the same, this is the first step in Emily's climb to success. Once in town, Emily's activities set the Shrewsbury gossips buzzing. But Emily and her friends are confident - Ilse's a born actress, Teddy's set to be a great artist, and roguish Perry has the makings of a brilliant lawyer. When Emily has her poems published and writes for the town newspaper, success seems to be on its way - and with it the first whispers of romance. Then Emily is offered a fabulous opportunity, and she must decide if she wants to change her life forever. (Takakansi)

(Postaus saattaa sisältää juonipaljastuksia)

Emily Climbs jatkaa siitä, mihin Emily of New Moon jäi. Emilyn elämä äitinsä sukulaisten kartanossa jatkuu. Vaikka Emilyn ja Elizabeth-tädin välit ovat hieman parantuneet, täti ei vieläkään ymmärrä Emilyn kirjoittamista. Hän asettaa ehdon Emilyn koulutukselle: Emily ei pääse opiskelemaan, jos ei lopeta kirjoittamistaan. Onneksi Jimmy-serkku ja Laura-täti ovat Emilyn puolella niin kuin ensimmäisessäkin osassa. Koulun ja kirjoittamisen palon lisäksi ihmissuhteet, ihastumiset ja hyvin montgomeryläiset juorut liittyvät Emilyn elämään.

(Erityisesti tämä kohta herätti minussa hilpeyttä, kauheudessaankin: "Her mother had eloped, hadn't she? And Ilse's mother? Of course, she had been killed by falling into the old Lee well, but who knew what she would have done if she didn't?")

Emilyn isän ystävä Dean Priest on kiinnostava hahmo. Hän tuo trilogiaan oman, tumman sävynsä. Ensimmäisessä osassahan hän pelastaa Emilyn kielekkeeltä, lupaa odottaa tyttöä ja vitsailee tämän elämän kuuluvan nyt hänelle. Emily ei tietenkään halua kuulua kenellekään, mutta Dean pysyy silti mukana tytön elämässä tärkeänä ystävänä. Koko ajan Emilyn kasvaessa Dean tosiaan tuntuu odottavan, vähän vihjailevan, ja tietävän, että Emily, ainakin osittain, kuuluu hänelle. Hieman yllättävä sävy lastenkirjoiksi luokiteltuun trilogiaan.

Emilyn yliluonnollinen kyky, jolla hän selvitti Ilsen äidin kohtalon, häivähtää taas mukana. Muuten sanoisin Runotyttö-trilogian keskimmäistä aika perus-montgomeryksi. Kouluelämän hauskat sattumukset ja asuminen epäluuloisen Ruth-tädin luona ovat suuressa roolissa. Ruth-täti tavallaan toistaa Elizabeth-tädin roolin ensimmäisestä kirjasta ja onnistuu näyttämään Elizabeth-tädin aika mukavana asuinkumppanina, Ruth-tätiin verrattuna. Rehellinen ankaruus on kuitenkin miellyttävämpää kuin epäluuloinen kyräily, tuntuu olevan tätien välinen ero. Vaikka on Ruth-tädilläkin omat hyvät puolensa, lopulta.

Emily knows she's going to be a great writer. She also knows that she and her childhood sweetheart, Teddy Kent, will conquer the world together. But when Teddy leaves home to pursue his goal to become an artist at the School of Design in Montreal, Emily's world collapses. With Teddy gone, Emily agrees to marry a man she doesn't love ... as she tries to banish all thoughts of Teddy. In her heart, Emily must search for what being a writer really means.... (Takakansi)

Trilogian kahteen ensimmäiseen osaan verrattuna Emily's Quest on äkkiä jotain aikuisempaa, tai ainakin synkempää. Jo ensimmäisessä osassa sekä Emilyn isä että opettaja herra Carpenter ennustivat, että Emily tulee rakastamaan syvästi, kärsimään ja maksamaan lahjastaan.

Emilyn tila unettomine öineen ja puuttuvine elämänhaluineen kuulostaa kovasti masennukselta. Nykyään tiedän Montgomeryn kärsineen mielenterveysongelmista, mikä saa Emilynkin päiväkirjamerkinnät näkymään uudessa valossa. En ole lukenut Montgomeryn päiväkirjoja, vielä, joten en tiedä onko hänessä ja hänen hahmossaan paljonkin yhteistä.

Myös halu kirjoittaa katoaa. Pienet sattumukset harvenevat, vaikka eivät lopu kokonaan, ja kerronta saattaa hypätä kokonaisen vuodenajan yli toteamalla, että talvi oli synkkä. Emilyn lapsuudenystävät Ilse, Teddy ja Perry ovat maailmalla luomassa uraa, Emily on jäänyt kotiin tekemään työtään. Dean Priest on paikalla hänen seuranaan ja miehen myötä koin taas tutut väristykset. Valitseeko Emily Deanin? Miten siinä tapauksessa käy Emilyn uralle? Tiedän mitä tapahtuu, tai en, loppuhan on melko avoin, mutta silti!

Olin lapsena team-Teddy, myös kun piti valita Teddyn ja Anna-kirjojen Gilbertin välilllä, koska ilmeisesti taiteilijapojassa vain oli sitä jotakin. Ehkä jännityksennälkäinen kirjatoukka kiinnostui Teddyn epävakaudesta: ei voinut tietää rakastaako hän Emiliaa vai ei! (Joskus on hyvä, että meidän ei oikeasti tarvitse elää fiktiivisten ihastustemme kanssa.) Gilberthän osoittaa kiinnostuksensa Annaa kohtaan heti ensimmäisessä kirjassa, vaikka tekeekin sen valitettavan kömpelösti. 

Kiinostavaa Emilyn tarinassa on se, miten trilogia keskittyy Emilyn kirjoittamiseen. Rakkaus on mukana, mutta kuten Ilse sanoo:

"You never really cared a hoot about any he-creature, did you, Emily?" (s. 172)

Ainakin Emily onnistuu huijaamaan ihmisiä ympärillään. Toisaalta, kirjoittaminen tosiaan on Emilylle kaikki kaikessa ja luultavasti lopulta se suurin rakkaus. Lisäksi ylpeys ei anna hänen näyttää tunteitaan... ja kun toisella puolellakin on oma ylpeytensä, edestakaisin mennään monta kertaa. Ja välillä käväistään jälleen yliluonnollisen puolella. Kaiken viivyttelyn jälkeen loppu tuli hieman nopeasti, kuin pikakelauksella, mutta olen tietenkin tyytyväinen että näin kävi synkkien lukujen jälkeen.

(Spoiler-vaara:

Loppu on onnellinen, mutta melko avoin. Se ei kerro, minkälaista elämää Emily ja Teddy lopulta asettuivat elämään. Toisaalta olen tyytyväinen, että Emilyn tarina päättyy mihin päättyy, yhtä monta osaa kuin Anna-kirjoissa olisi tuntunut venyttämiseltä. Lisäksi on hauskaa jossitella: Mitä jos Emily tosiaan olisi valinnut Deanin? Olisiko hän enää koskaan kirjoittanut? Kirjoittiko hän Teddynkään kanssa? Haluaisin ainakin kuvitella pariskunnan kodikkaasti yhdessä, toisen maalaamassa ja toisen kirjoittamassa. Ja mitä jos Emily ei olisi valinnut kumpaakaan miestä, vaan keskittynyt uraansa?)



Luetut teokset: Emily Climbs, Emily's Quest
Kirjailija: L. M. Montgomery
Kustantajat: Bantam Books, Laurel-Leaf
Ilmestymisvuodet: 1925, 1926
Sivumäärät: 325, 228

lauantai 27. elokuuta 2016

Top 5 Friday: Viisi kirjaa, jotka ovat edelleen lukulistalla


Pätkä vanhasta tbr-listasta. Väritetyt tarkoittavat kai luettuja ja OH omaa hyllyä,
mutta lihavoinnin merkitys on hämärän peitossa.
August 23: Ten Books That Have Been On Your Shelf (Or TBR) From Before You Started Blogging That You STILL Haven't Read Yet (this is going to be sad considering how many of those I have unread six years later...) (The Broke and the Bookish)

Viisi kirjaa, jotka ovat olleet lukulistalla jo ennen blogin aloittamista... ja ovat edelleen lukematta

Löysin vanhan tbr100-listani (kuvassa siitä pätkä) noin vuodelta 2011. En muista enää, millä perusteella olen mitäkin kirjoja lisännyt, mutta tässä esimerkkejä listalta:

1. Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut

2. Ernest Hemmingway: Vanhus ja meri

3. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys

4. Sofi Oksanen: Puhdistus

5. Richard Bach: Lokki Joonatan

Kaikki viisi ovat edelleen ihan kiinnostavia, mutta eivät kirjoja, jotka olisi pakko päästä lukemaan. Ei kai, kun en ole vieläkään niitä lukenut. Olisikin kiinnostavaa päästä kurkistamaan viiden vuoden takaisiin ajatuksiini. Jonkinlaista klassikko- tai tunnettavuusajatusta olen ehkä noudattanut?

perjantai 19. elokuuta 2016

Top 5 Friday: Viisi kirjaa, jotka sijoittuvat uneliaisiin (kesä)kaupunkeihin


August 16: Top Ten Books With X Setting (top ten books set near the beach, top ten book set in boarding school, top ten books set in England, etc) (The Broke and the Bookish)


Viisi kirjaa, jotka sijoittuvat uneliaisiin (kesä)kaupunkeihin

Maailma, varsinkin Suomi, on täynnä suloisia pieniä kaupunkeja, jotka eivät usein ole niin uneliaita kuin päälle päin näyttää. Usein tapahtuma-aikana on kesä, joka tältä vuodelta alkaa olla ohi, mutta säilyy onneksi sivujen välissä. 

1. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
Olen blogannut täällä kirjan hitaasta tahdista ja kesäisestä tunnelmasta. Esimerkki siitä, että ennakkoluulot voivat joukossa paisua hallitsemattomiin mittasuhteisiin.

2. L. M. Montgomery: Sateenkaarinotko
Montgomeryn tuotannossa riittää kyliä ja pikkukaupunkeja ja niiden omalaatuisia asukkaita. Sateenkaarinotkossa hän laittaa erityisesti taloudenhoitaja Susanin suuhun mitä mielenkiintoisimpia havaintoja niin naapureista kuin näiden syntymistä, avioliitoista ja kuolemistakin.
3. Mikael Niemi: Populaarimusiikkia Vittulajänkältä
Kirjan kertoja tiivistää kotiseutunsa näin:
"Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä, eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja." (s. 53)

4. Lotta-Liisa Joelsson: Vivika
Unelias kesäkaupunki voi olla myös pelottava, kun ystävä makaa kuolleena kylpyhuoneessa. Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta voin edelleen palauttaa tunnelman ja hiljaiset kadut mieleeni.

5. Elias Koskimies: Ihmepoika
Pikkukaupungista voi tosiaan löytää myös huumoria, vaikka elämä ei olisikaan helppoa. Kirja ei noussut suosikkeihini, mutta olihan tämä ihanan hillitön!

lauantai 13. elokuuta 2016

Top 5 Friday: Viisi kirjaisaa asiaa, jotka haluaisin omistaa

The Broke and the Bookish -blogista on lähtöisin Top 10 Tuesday, jossa viikoittain listataan omia kirjallisia suosikkeja tai inhokkeja. Erilaisten (kirja)listojen väsääminen on nautinnollista, joten tästä lähtien blogiini ilmestyy haasteesta lyhennetty perjantaiversio.



August 9: Top Ten Tuesday REWIND -- go back and do a topic you missed over the years or recently or a topic you really want to revisit 

Valitsin numeron 186:




Viisi kirjaisaa asiaa (ei kirjoja), jotka haluaisin omistaa

1. Salaisen, kirjahyllystä aukeavan oven. Kuka ei haluaisi tällaista? (Alla oleva video ilmestyi kerran Youtube-suosituksiini ja siitä asti olen odottanut, että joku kätevä ihminen tulisi ja rakentaisi tämän minulle):





2. Tällaisen vaatehuoneeseen rakennetun minikirjaston:



3. Hieman pölyisen, sokkeloisen kodin, johon mahtuisi tarpeeksi suuri kirjakokoelma. Hyllyjä niin keittiössä kuin kylpyhuoneessakin ja mukavia lukukoloja niiden välissä. (Nämä kolme ensimmäistä ovat käytännössä sama toive, mutta tätä minä toivon :D)

4. Tämä on ilmeisesti melko yleinen toive, mutta kirjahylly, joka päivittyy lukulistani mukaan. Hokkuspokkus, klikkasin kirjaa Goodreadsissa ja se ilmestyi hyllylleni! (Ilman että rahaa paloi kirjaan tai toimituskuluihin eikä tarvinnut odotella. Okei, e-kirja, mutta haluaisin fyysisiin kirjoihin saman toiminnon.)

5. Portti, josta pääsisin vierailemaan lukemieni kirjojeni maailmoissa. (Nämä menevät vain realistisemmiksi) Vierailisin ainakin Vihervaarassa ja Tylypahkassa näin alkuun ja kävisin ihmettelemässä O'Harojen Taraa ja vaihtaisin muutaman sanan Piin kanssa pelastusveneessä (hänellä olisi varmaan mielenkiintoisia ajatuksia).




torstai 4. elokuuta 2016

L. M. Montgomery: Anne of Green Gables & Anne of Avonlea (Annan nuoruusvuodet ja Anna ystävämme)

Huomaan, että blogini päivittyy nykyään vain Montgomerylla. Olen minä muutakin lukenut, mutta se lukemisten saaminen postaukseksi asti...

Elin kesän ensimmäiset viikot pienessä, mutta onnellisessa Montgomery-kuplassa ja ketjuluin Anne of Green Gables -sarjaa. (Tämäkin) postaus on viivästynyt, mutta kevät ja kesä ovat loistavaa aikaa palata tai tutustua näihin tyttökirjaklassikoihin!

Ensimmäinen osa, Anne of Green Gables tutustuttaa meidät ihastuttavaan, välillä hulvattomaan päähenkilöön. Punatukkainen orpotyttö saa kodin pienestä maalaiskylästä, puhuu ihmiset pyörryksiin ja joutuu erilaisiin vaikeuksiin kerta toisensa jälkeen. Hiusten värjääminen vihreäksi ja Dianan juottaminen humalaan vadelmamehulla ovat varmasti tunnetuimpia. Puhumattakaan Gilbertin lyömisestä rihvelitaululla ja pitkästä vihasta kaksikon välillä.

Joku voisi sanoa, että kommellus toisensa perään toistaa itseään, mutta Anne ei koskaan tee samaa virhettä kahdesti, kuten hän itse sanoo Marillalle. Ja miten tätä pientä draamailijaa voisi olla rakastamatta:

"You're not eating anything," said Marilla sharply, eying her as if it were a serious shortcoming.
Anne sighed.
"I can't. I'm in the depths of despair. Can you eat when you are in the depths of despair?"
"I've never been in the depths of despair, so I can't say," responded Marilla.
"Weren't you? Well, did you ever try to imagine you were in the depths of despair?"
"No I didn't."
"Then I don't think you can understand what it's like. It's very uncomfortable feeling indeed."

Olin unohtanut, miten vuolaasti Anna osaa puhua, kun hän pääsee vauhtiin. Vuorosanat jatkuvat ja jatkuvat... ja useimmiten Marilla keskeyttää puhetulvan omalla järkevällä kommentillaan. Hauskuutta ja kipinöitä saadaankin Marillan ja Annen erilaisista luonteista... joiden välissä on onneksi Matthew. Montgomery tuntui rakastavan hiljaisia, vähän outoja mieshahmoja (sekä Matthew että Pienen runotytön Jimmy-serkku.)

Anneen verrattuna hänen ystävänsä Diana on hieman väritön hahmo ja tyttöjen ystävyys on kovin sokerinen verrattuna esimerkiksi Pienen runotytön Emiliaan ja Ilseen. Toisaalta Diana on se bosom friend, jota Anne on odottanut koko elämänsä, joten suotakoon heidät toisilleen. Epäilemättä on monta muutakin asiaa, jotka eivät tosielämässä ole yhtä herttaisia kuin Annan maailmassa... mutta ei tartuta siihen.

Anne of Avonlea nousi tällä kertaa suosikki-Annojeni joukkoon. Kirjan rakenne toimii mukavasti, Montgomeryn joskus harrastamaa juonen juoksuttamista ei ole liikaa, ja Annen perustama Avonlean-kehittämiskerho ja Avonlean asukkaat tuovat Annen kotikylää tutummaksi. Anne on hieman aikuistunut, mutta ei liikaa, mokia sattuu silti. Uusi opettajantyökään ei suju Annelta aina niin kuin hän haluaisi, hänkin on vain ihminen ja melkein lapsi itsekin, mutta sukulaissieluja löytyy kaikesta huolimatta. Lavendel-neidin tarina on minusta ehdottomasti Montgomeryn suloisimpia! Kirjassa myös kaksoset Davy ja Dora saapuvat taloon ja eläväinen Davy korvaa järkevöityneen Annen kommelluksia.

Olen aina rakastanut Montgomeryn kirjojen miljöötä ja ajankuvaa.* Hiukset kootaan vähitellen ylemmäs ja hameet pitenevät aikuistuessa. Vaellellaan hylätyissä puutarhoissa ja vanhoilla hautausmailla, uneksitaan omassa ullakkokamarissa... Toisaalta koska eletään maaseudulla, välillä tehdään töitäkin (ja myydään lehmä!) Anneakin odotetaan alunperin apupojaksi taloon, mutta sekaannuksen takia hän ei olekaan kaivattu poika. Ajan sukupuoliroolit näkyvät Marillan tavassa suhtautua tapahtuneeseen: apupoika olisi laitettu keittiökamariin nukkumaan, mutta tyttö ei kelpaa apuriksi eikä häntä voi laittaa keittiökamariinkaan, joten hän saa ullakkohuoneen.

*(Vaikka se ajoitus... Seuraava omalla vastuulla: sain lopulta tietää, että aikajana Anna-kirjoissa ei täsmääkään. Muodikkaiden puhvihihojen aika ja myöhemmin koittava ensimmäinen maailmansota eivät kohtaa. Älä mene googlaamaan Anne of Green Gables timelinea, jos haluat säilyttää lapsuuden illuusiosi.)

Oi, näissä vanhoissa tutuissa kirjoissa on niin paljon rakkautta. Näistä riittää hymyä taas syksyksi ja talveksi.

Luetut teokset: Anne of Green Gables, Anne of Avonlea
Kirjailija: L. M. Montgomery
Kustantaja: Aladdin
Ilmestymisvuodet: 1908 ja 1909
Sivumäärät: 440 ja 384