tiistai 30. elokuuta 2016

L. M. Montgomery: Emily Climbs & Emily's Quest (Runotyttö maineen polulla ja Runotyttö etsii tähteään)

Emily Starr was born with the desire to write. As an orphan living on New Moon Farm, writing helped her face the difficult, lonely times. But now all her friends are going away to high school in nearby Shrewsbury, and her old-fashioned, tyrannical aunt Elizabeth will only let her go if she promises to stop writing! All the same, this is the first step in Emily's climb to success. Once in town, Emily's activities set the Shrewsbury gossips buzzing. But Emily and her friends are confident - Ilse's a born actress, Teddy's set to be a great artist, and roguish Perry has the makings of a brilliant lawyer. When Emily has her poems published and writes for the town newspaper, success seems to be on its way - and with it the first whispers of romance. Then Emily is offered a fabulous opportunity, and she must decide if she wants to change her life forever. (Takakansi)

(Postaus saattaa sisältää juonipaljastuksia)

Emily Climbs jatkaa siitä, mihin Emily of New Moon jäi. Emilyn elämä äitinsä sukulaisten kartanossa jatkuu. Vaikka Emilyn ja Elizabeth-tädin välit ovat hieman parantuneet, täti ei vieläkään ymmärrä Emilyn kirjoittamista. Hän asettaa ehdon Emilyn koulutukselle: Emily ei pääse opiskelemaan, jos ei lopeta kirjoittamistaan. Onneksi Jimmy-serkku ja Laura-täti ovat Emilyn puolella niin kuin ensimmäisessäkin osassa. Koulun ja kirjoittamisen palon lisäksi ihmissuhteet, ihastumiset ja hyvin montgomeryläiset juorut liittyvät Emilyn elämään.

(Erityisesti tämä kohta herätti minussa hilpeyttä, kauheudessaankin: "Her mother had eloped, hadn't she? And Ilse's mother? Of course, she had been killed by falling into the old Lee well, but who knew what she would have done if she didn't?")

Emilyn isän ystävä Dean Priest on kiinnostava hahmo. Hän tuo trilogiaan oman, tumman sävynsä. Ensimmäisessä osassahan hän pelastaa Emilyn kielekkeeltä, lupaa odottaa tyttöä ja vitsailee tämän elämän kuuluvan nyt hänelle. Emily ei tietenkään halua kuulua kenellekään, mutta Dean pysyy silti mukana tytön elämässä tärkeänä ystävänä. Koko ajan Emilyn kasvaessa Dean tosiaan tuntuu odottavan, vähän vihjailevan, ja tietävän, että Emily, ainakin osittain, kuuluu hänelle. Hieman yllättävä sävy lastenkirjoiksi luokiteltuun trilogiaan.

Emilyn yliluonnollinen kyky, jolla hän selvitti Ilsen äidin kohtalon, häivähtää taas mukana. Muuten sanoisin Runotyttö-trilogian keskimmäistä aika perus-montgomeryksi. Kouluelämän hauskat sattumukset ja asuminen epäluuloisen Ruth-tädin luona ovat suuressa roolissa. Ruth-täti tavallaan toistaa Elizabeth-tädin roolin ensimmäisestä kirjasta ja onnistuu näyttämään Elizabeth-tädin aika mukavana asuinkumppanina, Ruth-tätiin verrattuna. Rehellinen ankaruus on kuitenkin miellyttävämpää kuin epäluuloinen kyräily, tuntuu olevan tätien välinen ero. Vaikka on Ruth-tädilläkin omat hyvät puolensa, lopulta.

Emily knows she's going to be a great writer. She also knows that she and her childhood sweetheart, Teddy Kent, will conquer the world together. But when Teddy leaves home to pursue his goal to become an artist at the School of Design in Montreal, Emily's world collapses. With Teddy gone, Emily agrees to marry a man she doesn't love ... as she tries to banish all thoughts of Teddy. In her heart, Emily must search for what being a writer really means.... (Takakansi)

Trilogian kahteen ensimmäiseen osaan verrattuna Emily's Quest on äkkiä jotain aikuisempaa, tai ainakin synkempää. Jo ensimmäisessä osassa sekä Emilyn isä että opettaja herra Carpenter ennustivat, että Emily tulee rakastamaan syvästi, kärsimään ja maksamaan lahjastaan.

Emilyn tila unettomine öineen ja puuttuvine elämänhaluineen kuulostaa kovasti masennukselta. Nykyään tiedän Montgomeryn kärsineen mielenterveysongelmista, mikä saa Emilynkin päiväkirjamerkinnät näkymään uudessa valossa. En ole lukenut Montgomeryn päiväkirjoja, vielä, joten en tiedä onko hänessä ja hänen hahmossaan paljonkin yhteistä.

Myös halu kirjoittaa katoaa. Pienet sattumukset harvenevat, vaikka eivät lopu kokonaan, ja kerronta saattaa hypätä kokonaisen vuodenajan yli toteamalla, että talvi oli synkkä. Emilyn lapsuudenystävät Ilse, Teddy ja Perry ovat maailmalla luomassa uraa, Emily on jäänyt kotiin tekemään työtään. Dean Priest on paikalla hänen seuranaan ja miehen myötä koin taas tutut väristykset. Valitseeko Emily Deanin? Miten siinä tapauksessa käy Emilyn uralle? Tiedän mitä tapahtuu, tai en, loppuhan on melko avoin, mutta silti!

Olin lapsena team-Teddy, myös kun piti valita Teddyn ja Anna-kirjojen Gilbertin välilllä, koska ilmeisesti taiteilijapojassa vain oli sitä jotakin. Ehkä jännityksennälkäinen kirjatoukka kiinnostui Teddyn epävakaudesta: ei voinut tietää rakastaako hän Emiliaa vai ei! (Joskus on hyvä, että meidän ei oikeasti tarvitse elää fiktiivisten ihastustemme kanssa.) Gilberthän osoittaa kiinnostuksensa Annaa kohtaan heti ensimmäisessä kirjassa, vaikka tekeekin sen valitettavan kömpelösti. 

Kiinostavaa Emilyn tarinassa on se, miten trilogia keskittyy Emilyn kirjoittamiseen. Rakkaus on mukana, mutta kuten Ilse sanoo:

"You never really cared a hoot about any he-creature, did you, Emily?" (s. 172)

Ainakin Emily onnistuu huijaamaan ihmisiä ympärillään. Toisaalta, kirjoittaminen tosiaan on Emilylle kaikki kaikessa ja luultavasti lopulta se suurin rakkaus. Lisäksi ylpeys ei anna hänen näyttää tunteitaan... ja kun toisella puolellakin on oma ylpeytensä, edestakaisin mennään monta kertaa. Ja välillä käväistään jälleen yliluonnollisen puolella. Kaiken viivyttelyn jälkeen loppu tuli hieman nopeasti, kuin pikakelauksella, mutta olen tietenkin tyytyväinen että näin kävi synkkien lukujen jälkeen.

(Spoiler-vaara:

Loppu on onnellinen, mutta melko avoin. Se ei kerro, minkälaista elämää Emily ja Teddy lopulta asettuivat elämään. Toisaalta olen tyytyväinen, että Emilyn tarina päättyy mihin päättyy, yhtä monta osaa kuin Anna-kirjoissa olisi tuntunut venyttämiseltä. Lisäksi on hauskaa jossitella: Mitä jos Emily tosiaan olisi valinnut Deanin? Olisiko hän enää koskaan kirjoittanut? Kirjoittiko hän Teddynkään kanssa? Haluaisin ainakin kuvitella pariskunnan kodikkaasti yhdessä, toisen maalaamassa ja toisen kirjoittamassa. Ja mitä jos Emily ei olisi valinnut kumpaakaan miestä, vaan keskittynyt uraansa?)



Luetut teokset: Emily Climbs, Emily's Quest
Kirjailija: L. M. Montgomery
Kustantajat: Bantam Books, Laurel-Leaf
Ilmestymisvuodet: 1925, 1926
Sivumäärät: 325, 228

6 kommenttia:

  1. Tottakai Teddy ja Emily rakastivat toisiaan. Nämä kirjat ovat täynnä nuoruuden epävarmuutta toisesta ja omasta itsestään. Ja Emilyn kohdall myös sitä myrraymaista ylpeyttä, joka koituu kohtalokkaaksi. Minäkin tahtoisin lukea runotytöt alkuperäisinä. Suomennetut olen lukenut niin moneen kertaan, että en enää pysy laskuissa mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, nykyään: Emily ja Teddy rakastivat toisiaan, kaikesta huolimatta, vaikka matkassa oli mutkia. Lapsena nuo mutkat ja suhde Ilsen kanssa hämäsivät helpommin ja saivat epäilemään Teddy-parkaa.

      Suosittelen lukemaan! Näin alkukielellä tuntuivat minusta melkein uusilta, kun tuttu suomennos ei ollutkaan lukemisen välissä :)

      Poista
  2. Ihana juttu Runotyttö-sarjasta! Tämä oli minulle lapsena rakas sarja, ja hankin tämän aivan hiljan omaan hyllyyni. Alkukielisenä en ole kirjaa lukenut. Lainaustesi perusteella sitä voisi olla kiinnostavaa kokeilla. Suomenkielinen käännös elää niin voimakkaana mielessäni, että epäilen, miten englanninkielinen versio voisi yltää samaan, vaikka tarinahan ei kielenvaihdossa mihinkään muutu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Tuo kielen vaihtaminen epäilytti minuakin, mutta kannustan kokeilemaan. (Ainakin) ensimmäisen osan uudempaa suomennostahan on lyhennetty ja itse löysin näihin muutenkin uutta kulmaa näin alkuperäisellä kielellä :)

      Poista
  3. Tuntuu että yhtäkkiä sieltä sun täältä blogeista on pulpahdellut juttuja Runotytöistä :D Sain juuri itseasiassa nämä samat kaksi luettua - suomenkielellä tosin - ja ne odottelevat postausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä enemmän Runotyttöä sen parempi :D

      Tulenkin sitten lukemaan mitä ajattelit :)

      Poista

Kiitos kommentistasi :)