keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Kate Atkinson: Elämä elämältä

Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri ei pääse paikalle lumimyrskyn vuoksi, ja tyttölapsi syntyy kuolleena.

Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri ehtii paikalle juuri ennen lumimyrskyä, ja syntyy tyttö, Ursula. Tarina alkaa. 

Ursulan tarina on kiehtovan ja kauhean 1900-luvun tarina. Vuosisadan alussa Toddin perhe elää onnellista porvarillista elämää tietämättömänä tulevista mullistuksista. "Entä jos?" kuuluu kysymys. Entä jos viisivuotias Ursula ei olisikaan hukkunut? Entä jos Hitlerin salmurha olisi onnistunut? 

(Takakansi)

Elämä elämältä sisälsi kiinnostavimman juoni-idean vähään aikaan ja vaikutti juuri siltä kirjalta, jota olen etsinyt lukujumia helpottamaan. Mukavan paksu ja sujuvaa tekstiä, check.

Kirja leikkii niillä sattumuksilla ja valinnoilla, jotka vaikuttavat meidän kaikkien elämään. Mitä jos olisin ollut siellä ja siellä tai jos olisinkin päättänyt toisin. Valinnoista seuraa aina jotakin ja Elämä elämältä näyttää varsin konkreettisesti nämä seuraukset. Ursulan elämä esimerkiksi voi johtaa niin Lontoon pommituksiin kuin päättyä jo lapsena hukkumiseen uimarannalla. Tai putoamiseen katolta. Kirjalla ja Ursulalla on monta alkua ja myös kunnioitettava määrä loppuja. Pimeys lankeaa aina uudelleen ja uudelleen. Aina ei aloiteta Ursulan syntymästä, onneksi, vaan risteyksinä elämien välillä toimivat niin avioliitot kuin uravalinnatkin. Ja eräs Ursulan elämä vaikuttaa tietenkin koko meidän tuntemaamme historiaan.

Rakastin varsinkin kirjan alkupuolta, joka soljuu eteenpäin brittiläisenä ja alkaa uudestaan ja uudestaan. Puolivälin jälkeen lukutahtini hidastui, kun se, mikä oli alkanut hauskana ideana, muuttui raskaaksi sotakuvaukseksi. Pommituksia, raunioita, ruumiita... Atkinson kuvaa kuolleita humoristisesti, samaan tyyliin kuin oikeastaan kaikkea muutakin: mihin asentoon kukakin on jäänyt ja miten he halkeavat siirrettäessä kuin paukkukaramelli. Tapa korostaa järkyttävyyttä sekin.

Luvut ja jaksot Ursulan elämissä ovat eri pituisia ja lyhyet pätkät pitivät lukijan valppaana. Pitkiä elämänkiemuroita lukiessani saatoin kuitenkin tuudittautua valheelliseen rauhaan ja jopa unohtaa, että eihän tämä(kään) elämänvaihe ole lopullinen. Ja kohta kaikki olikin taas toisin. Alut ja loput ehkä menettivät tehoaan muutaman kerran jälkeen, kun mikään ei tosiaan ole lopullista, mutta sitä kiinnostavammaksi kävi lukea, mitä kautta Ursula päätyy erääseen lopuistaan. (Tämä loppu paljastetaan jo ensimmäisillä sivuilla.)

Täytyy myöntää että huolimattomasti lukiessani en aina osannut pitää lukua elämistä: mitä tapahtui missäkin niistä ja kuka Ursulan mies oli kukakin. Vaikka kirjasta suuresti nautinkin, elämät olivat minulle lopulta melkoista sekamelskaa enkä voi kuin ihmetellä mikä työ kirjailijalla on ollut pitää langat käsissään. Ursula itsekin kokee väristyksiä ja déjà-vuita elämiensä risteyksissä ja monet hahmot tai tapahtumat toistuvat niissä samanlaisina tai pikkuisen muunneltuina. Lopulta kaikella on omanlaisensa tarkoitus, myös niillä Ursulan déjà-vuilla.

Pääni on hieman pyörällä tämän jälkeen.

Luettu teos: Elämä elämältä
Kirjailija: Kate Atkinson
Englanninkielinen alkuteos: Life after life
Suomentaja: Kaisa Kattelus
Kustantaja: Schildts & Söderströms (2014)
Ilmestymisvuosi: 2013
Sivumäärä: 595

2 kommenttia:

  1. Sekamelskaa tämä oli minullekin paikoitellen! Lopulta kyllä puuduin tarinaan, joka alkoi aina uudestaan alkaakseen uudestaan. Harmi, jotenkin kuvittelin tältä enemmän kuin mitä se sitten olikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä: harmittaa että toisto ja sekavuus söivät kiinnostavaa kirjaa. Muutaman alun olisi voinut jättää pois.

      Poista

Kiitos kommentistasi :)