tiistai 15. marraskuuta 2016

Laureen Myracle, John Green, Maureen Johnson: Let it Snow - Kolme talvista rakkaustarinaa

Kolme toisiinsa lomittuvaa riemukasta ja romanttista tarinaa täynnä lunta ja unohtumattomia suudelmia.

Valtava lumimyräkkä toimii Amorina kolmelle epätodennäköiselle parille Gracetownin pikkukaupungissa. 
(Takakannesta)

Let it snow sisältää kolme toisiinsa lumimyrskyn kautta linkittyvää novellia: Jubilee Express, Lumienkeli-ilmiö ja Sikojen suojeluspyhimys. Rakkaus on aiheena kaikissa kolmessa ja se, miten lumi aiheuttaa mutkia matkaan.

Jubilee-tyttö on matkalla isovanhempiensa luo, kun lumimyrsky katkaisee junan kulun. Hän ei jää paikalleen odottelemaan, vaan lähtee kohti lähellä sijaitsevaa kahvilaa. Siellä hän tapaa Stuartin, joka saa hänet miettimään suhdettaan poikaystäväänsä Noahiin.

Samaan aikaan Tobin ja hänen ystävänsä JP ja Herttua ponnistelevat lumen läpi kohti kahvilaa, johon on saapunut joukko cheerleadereita, joiden junan lumimyrsky on pysäyttänyt. Ehtona cheerleadereiden seuraan pääsylle on saapua paikalle ennen muita yrittäjiä ja tuoda mukanaan Twister-peli. Matkalla selviää tietenkin uusia tunteita.

Viimein juuri poikaystävästään eronnut Addie on saanut tehtäväkseen noutaa ystävänsä uusi lemmikkipossu tämän puolesta. Ystävät huomauttavat, että Addie ajattelee usein vain itseään, mikä käy surkeasti toteen, kun possun noutaminen unohtuu ja viimein paikalle päästyään Addie kuulee sen tulleen annetuksi toisaalle. Ja miksi poikaystävä ei ole tullut sovittuun tapaamiseen? Eikö hän halua sopia Addien kanssa?

Kolmesta kirjoittajasta ainoastaan John Green oli minulle etukäteen tuttu, vain yhdestä romaanista hänkin. Eri kirjoittajista huolimatta novellit sopivat yhteen mainiosti ja idea vähitellen toisiinsa liittyvistä ja paljastuvista suhdekiemuroista on suloinen. Novellien ilmapiiri on yhteneväisen talvinen, tiedättehän: sellainen että tämä pitäisi nauttia joululomalla kuuman kaakaon kanssa, ja toisten kirjoittajien hahmoja vilahtelee siellä täällä. Lopulta kaikki vielä kietoutuu romanttisesti yhteen. Kirjoitustyyli (tai ehkä se on kunkin minäkertojan ääni tai suomentajien tyyli) poikkeaa tietenkin toisistaan ja toisista pidin enemmän kuin toisista. Ensimmäinen jopa ärsytti hauskaksi tarkoitetulla kikkailullaan, mutta viimeisestä pidin paljonkin, vaikka Sikojen suojeluspyhimyksen päähenkilö taas onkin lähtökohtaisesti epämiellyttävin hahmo.

Myös novellien aivoton cheerleaderjoukko ja sen myötä naiskuva ihmetytti välillä. Okei, kyseessä on kai tarkoituksella ylivedetty vitsi ja hahmotkin keskustelevat aiheesta kriittisesti, mutta sitä olisi voinut vetää yli enemmänkin. Nyt juttu tuntui enimmäkseen kliseen toistamiselta eikä kritisoinnilta. Tyhmiksi kuvatut cheerleaderit toisaalta saavat minut haukottelemaan, vaikka sen tekisi miten, joten ehkä tämä kohta ei vain osunut minun huumorintajuuni

Vaikka suomennoksesssa ei vikaa ollutkaan, tämä on niitä kirjoja, jotka olisin mieluummin lukenut englanniksi. Suomennoksesta huolimatta novellien pohjalla tuntui jokin itsepäinen, amerikkalainen pohjavire, joka sai koko ajan muistamaan, että hei, tämä on käännös, mikä ei tietenkään ole toivottavaa lukiessa. Ehkä kyse on tekstin sävyistä, kulttuurien eroista tai siitä, että tämäntyylistä viihdettä näkee jatkuvasti englanniksi telkkarista ja koko ongelma onkin tottumiskysymys. En tiedä onko tämä yleinenkin tunne, mutta sama vaivasi minua jo aiemmin lukemassani Greenin Arvoitus nimeltä Margossa.

Luulen, että olisin ihastunut kirjan novelleihin enemmän muutama vuosi sitten. Kaikki oli nytkin söpöä ja kirja sopi täydelliseksi lukemiseksi ensimmäisiin lumisiin päiviin, mutta en päässyt samalle aaltopituudelle huumorin kanssa. Lisäksi aion kyllä kokeilla seuraavan Greenini lukemista alkuperäisellä kielellä.

Luettu teos: Let it Snow - Kolme talvista rakkaustarinaa
Kirjailijat: Laureen Myracle, John Green, Maureen Johnson
Englanninkielinen alkuteos: Let it Snow
Suomentajat: Inka Parpola, Helene Bützow, Kaisa Kattelus
Kustantaja: WSOY (2016)
Ilmestymisvuosi: 2008
Sivumäärä: 312

2 kommenttia:

  1. Voi, tämä odottaa minulla lukemista. Pidän tosin itsekin Greenistä alkuperäiskielellä ehdottomasti enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti viihdyt tämän kanssa, vuodenaika on ainakin juuri nyt oikea :) Täytyy tosiaan tutustua Greeniin englanniksi seuraavan kerran!

      Poista

Kiitos kommentistasi :)