torstai 29. kesäkuuta 2017

Margaret Mitchell: Gone with the Wind (Tuulen viemää) & Alexandra Ripley: Scarlett

(Saattaa sisältää juonipaljastuksia)



One of the greatest American novels of all time, a magnificent historical romance set against the panorama of the Civil War. (Takakannesta)

Gone with the Wind olikin pitkä luku-urakka. Aloitin kirjan Helsingin kirjamessujen aikaan 2016 ja luin viimeiset sivut tänä kesänä.

Pidin kirjasta, mutta se oli hitaampi kuin ensimmäiseltä kerralta muistin ja minun englanniksi lukemiseni on vielä hitaampaa. Sisällissodan vaiheita kerrataan ja kaikki on suurta taloista ja naisten hameista lähtien. Etelän tytöt sidotaan korsetteihin ja opetetaan nappaamaan itselleen mies... vaikuttamatta liian epätoivoiselta. Miehen rooli on olla herrasmies, olla sopivan remuisa ja ainakin näennäisesti johtaa taloa. Hyvä maine on kaikki kaikessa.

Päähenkilö Scarlett O'Hara oli edelleen ihanan raivostuttava kaikessa itsekeskeisyydessään ja laskelmoivuudessaan. Tavallaan sitä kannusti Scarlettia pääsemään eteenpäin ja samalla järkyttyi miten hän sen tekee. Käyttää ihmisiä hyväkseen, tuhoaa tulevia avioliittoja, laiminlyö lapsiaan... Scarlett ei ole avuton eikä tyhmä niin kuin kunnon Etelän kaunotar, eikä hänen vastaparinsa Rhett Butler tietenkään välitä maineesta niin kuin herrasmiehen pitäisi. Scarlettin saavuttamaton rakkaus Ashley Wilkes taas on liian hienostunut sopiakseen muiden miesten joukkoon ja hänen vaimonsa Melanie, jota Scarlett ei voi sietää, on Scarlettin ainoa todellinen ystävä. Ihanaa draamaa!

En ole tutustunut Yhdysvaltojen sisällissotaan tarkemmin, joten en tiedä miten totuudenmukainen Gone with the Wind on. Ainakin orjuudesta se antaa omanlaisensa kuvan: mustat ovat lapsellisia typeryksiä, tai viisaita niin kuin O'Harojen Mammy, mutta silloinkin viisaus on hieman eläimellistä. Orjuus tekee heidät onnellisiksi. Etelän ja Scarlettin näkökulmaahan tässä kuvataan, mutta toisaalta Mitchell ei minusta kritisoikaan noita käsityksiä.

Nautin Mitchellin tyylistä ja hahmoista, vaikka kirjan maailman arvot olivat kaukana omistani (ja saivat miettimään, mitä mieltä oikeastaan olen kirjasta). Hauskaa oli myös bongata kuuluisia kohtauksia ja sitaatteja sivuilta. Barbecue-juhlat (miten lie ne on suomennettu) Wilkesien luona ja Scarlettin vihreä ikkunaverhomekko esimerkkeinä. Silloin tällöin on mukavaa lukea jotain mahtipontista ja sopivasti ylimitoitettua.


Gone with the Windissä Scarlettin ja Rhettin suhteen loppuratkaisu jää auki ja Mitchell kuoli ennen kuin ehti kirjoittaa jatkoa (en tiedä aikoiko hän kirjoittaa), joten Alexandra Ripley jatkoi tarinaa 1991. Tiedän nyt, miksi ihmiset eivät pidä tästä jatkosta. En minäkään pitänyt, vaikka tämä oli paikoitellen ihan viihdyttävä.

Alkuperäisen kanssa tällä ei tuntunut olevan juuri tekemistä, enimmäkseen koska Scarlett, Rhett ja Ashley olivat hyvin ulkona hahmosta ja juoni meni omia polkujaan. Scarlett tutustumassa köyhiin sukulaisiinsa ja matkustamassa Irlantiin? En oikeastaan usko että itsekeskeinen Scarlett O'Hara olisi kiinnostunut vanhoista sukutarinoista, vaikka hahmojen (uskottava) kehitys on tietenkin hyvä juttu. Irlanti-juoni latisti Scarlettin pelkäksi sukulaisten kapinoinnin pelinappulaksi ja kävi mielessä, olisiko voinut vain kirjoittaa erillisen tarinan ilman Scarlettia ja Rhettiä, jos haluaa käsitellä Irlannin historiaa... (Sisällissodan yhteiskunnalliset mullistukset toivat Scarlettista ja Rhettistä kiinnostavimmat puolet esiin, mutta sama ei näköjään toiminut Irlannissa.)

Irlannin-matkaan asti kirja oli ok tekstiä, lisäksi pidin siitä että Scarlett ja Rhett saivat vielä yhden lapsen, mutta muuten olin hyvin eri mieltä, miten Gone with the Windin olisi pitänyt jatkua. (Jos se nyt edes tarvitsi jatkoa, Scarlettin kuuluisa tomorrow is another day oli minusta hyvä loppu hänen hahmolleen.)

Luetut teokset: Gone with the Wind (Margaret Mitchell), Scarlett (Alexandra Ripley)
Kustantajat: Pan Books, Otava
Ilmestymisvuodet: 1936, 1991
Scarlettin suomennos: Juhani Lindholm
Sivumäärät: 1010, 831

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)