perjantai 8. syyskuuta 2017

John Green ja David Levithan: Will Grayson, Will Grayson



Eräänä kylmänä yönä Will Grayson kohtaa Will Graysonin Chicagon laitamilla. Kahden samannimisen mutta kovin erilaisen nuoren miehen tiet risteytyvät ja heidän elämänsä lähtevät odottamattomiin suuntiin. Edessä on ihastumista tahoillaan, sydänsuruja sekä eeppinen uusi musikaali, jonka on säveltänyt ja tuottanut toisen Willin paras kaveri ja toisen Willin uusi poikaystävä Tiny Cooper. (Takakannesta)

Will Grayson, Will Grayson on tullut vastaan maailman blogeissa ja vlogeissa ja käsittääkseni sitä on kehuttu. Tänä vuonna se on sitten suomennettu. Vaikka päätin joskus, että en lue enää John Green-suomennoksia, koska suomennos tuntuu siinä välissä vähän turhalta, nyt sorruin, koska kirja kiinnosti!

Kahden Will Graysonin elämät siis linkittyvät yhteisen ihmisensä, Tiny Cooperin, kautta. John Greenin Will on Tinyn ystävä ja David Levithanin Will on Tinyn poikaystävä. Ensimmäinen Will noudattaa omaa sääntöään olla puhumatta ja toisella on masennus. Tiny on lihava homo, joka laulaa ja tanssii pitkin käytäviä. (Tämän verran minä sain irti hahmoista.)

En viimeisillä sivuillakaan osannut päättää, oliko kirjan tarkoitus ärsyttää vai olla hauska vai molempia. Itse ärsyynnyin sekä Will Graysoneihin, kirjan ylipursuavaan ilmapiiriin että juoneenkin. Jaa, kylläpä sanailette hauskasti. Jaa, onpas taas omituisia, valloittavan persoonallisia hahmoja koko koulu täynnä. Jaa, toinen Will Grayson ei käytä isoja alkukirjaimia. 

(Joka toinen luku on siis kirjoitettu tähän tyyliin:
tiedän, että minulla on yksi mahdollisuus, eikä sitä voi sanoa helpoksi. maura on ollut koko päivän hyvällä tuulella - tai siis mauran mittapuulla hyvällä tuulella, mikä siis tarkoittaa sitä että säätiedotuksessa luvataan tihkusadetta eikä rajumyrskyä. hän ei ole ottanut homoasiaa enää puheeksi, enkä minäkään ole puhunut siitä tietenkään mitään.)
Levithanin Will Grayson oli kyllä kiinnostavan realistisesti ja raa'astikin kirjoitettu, pieniin alkukirjaimiinkin tottui, joten ehkä jatkan tutustumista hänen teoksiinsa tämän jälkeen, en niinkään Greenin. Mitä olen nettiä seurannut, ihmisten mielestä hän kirjoittaa samaa ihastusta uudestaan ja uudestaan, ja tällä hetkellä voin allekirjoittaa ajatuksen. Ehkä suurimpana ongelmana koin, että hahmojen kemia ei välittynyt minulle: ei ensimmäisen Willin ja ihastus-Janen, eikä kummmankaan Willin ja Tinyn, ystävänä tai poikaystävänä.

Valitettavasti lukukokemus hukkui siis minulla omaan nokkeluuteensa. Jäin vähän hämmentyneeksi: mikä tämän kirjan tarkoitus oli? Oliko minun tarkoituskin ensin ärsyyntyä ja ehkä sitten ihastua, kun musikaali tuodaan lavalle? Miksi Tiny Cooperin suuri koko ja homous mainitaan aina kun Tiny Cooper mainitaan?

Tämä ei ollut minun kirjani, mutta jos elämääsi mahtuu musikaaleja ja teini-ihastumisia, lue ihmeessä Will Grayson, Will Grayson.

Luettu teos: Will Grayson, Will Grayson
Kirjoittajat: John Green, David Levithan
Englanninkielinen alkuteos: Will Grayson, Will Grayson (2010)
Suomentaja: Helene Bützow
Kustantaja: WSOY (2017)
Sivumäärä: 319

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)